Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Mutta minä, vaikka olisin ollut pienempi kuin olinkaan, olin kumminkin sen töllin isäntä ja haltija sillä siksi minua aina vieraat sanoivat. Se oli jotakin suurellista pienessä päässäni ajateltavaksi, kun minua isännäksi sanottiin; mutta todella olin minä isäntä eikä se siitä muuttunut.
Silloin se oli tullut ja nykäissyt olkapäästä, että oli ollut lavitsalta pudota. Sitten se oli niinkuin ei mitään olisi tehnyt lähtenyt ulos, mutta ei senkään kengän kopsetta ollut kuulunut. Vai niin että myllyssäkin on eri haltija. On se myllyssä ja metsäsaunoissa ja metsämajoissakin, missä vain kolme yötä ovat ihmiset asuneet. Siinä kai ei luulisi haltijalla olevan paljon työtä.
Milloin tahansa olisi Jorma saanut sen nuolella makuukseensa kolkatuksi, mutta ei kolkannut asentojänistä, jolla oli siinä kotonsa; ja hän alkoi uskoa, että se on haltijan jänis, kun ei pyydykseen mene, saattaa olla haltija itsekin, jota jos hätyyttää, kaikkoo muille maailmoille ja vie kaiken riistan mukaan.
Itsekseen lausui hän: Herra siunaa, mikä siellä nyt enää onkaan?! Ja juuri tämän hurskaan kysymyksen lausuttuaan, tölmätään häntä niin hirmuisesti selkään, että hän on tasapainon menettämäisillään. Silloin lausuu Matti juhlallisesti: jos sinä olet vaikka myllyn haltija, niin älä kiukuttele, kyllä minä luuni korjaan, kun vaan olen saanut myllyn tuulesta pois.
Kaikkialta, likeltä ja kaukaa riensi ihmisiä paikalle osoittamaan peloittavalle ja arvoisalle ylimystalolliselle viimeistä kunniaa taikka imartelemaan tuota pahaa Kotka-Wappua, joka nyt kaikissa tapauksissa oli Strommingerin avarain tilusten haltija. Vaikka hän aina tähän asti oli ollut "murhapolttaja" ja "kelvotoin", oli hän nyt kuitenkin rikkahin perillinen vuori-piirissä ja se oli toista!
Hartioillaan oli kummituksella karhunnahka ja selässä hihnasta riippumassa arpakannus. Sittenkun Panu oli kuvan paikoilleen asettanut, eivät olleet Jorma eikä Kari uhrivuorella käyneet. Jorma teki uhrinsa kalalampensa kuuselle, Kari milloin millekin puulle, minkä metsässä tapasi ja missä hänestä haltija näytti asuvan.
Mutta siitä pitäen oli Annikki Karin edessä niin ilmielävänä, että hän ojensi kätensä häntä tavoittaakseen ei ainoastaan unessa yöllä, vaan ilmisissä päivälläkin. Ja Kari oli vakuutettu siitä, että joku hyvä haltija hänelle näytti sitä, mitä tiesi hänen toivovan näkevänsä eikä hän pyrkinyt pois lumoista, vaan tahtoi mielessään sen suojeluksessa kulkea.
Siirtäkäämme ilot ja karkelot ja juomingit tuonne vastaisen vaaran rinteelle. Kirves kädessä siellä karkelemme, nuorukaiset ja neidot kassaroita heiluttavat. Ja Jorma kannelta soittaa! Jorma ei ollut tähän saakka mitään virkkanut. En minä haltijain uhripyhiä häpäise arkitöihin menemällä. Vanha on Jorma ja viisas, mutta viisaampi on vielä haltija ja paremmin etunsa ymmärtää.
Ei seurass viihdy valjumaiset, Kun riemuin laulaa oppilaiset, Kun laulaa. Kun sodan soitto leimuaapi, He kirjan vaihtaa miekkahan; Kun armas Suomi vaaran saapi, He peljästyttää maailman; Ja kaatuu verivainolaiset Kun laulain syöksee oppilaiset, Kun laulain. Ylioppilaisten marssi. Eespäin, eespäin nyt valon tiellä Sä joukko nuori urhoisa! Ja lippusemme heiluu vielä, Sen suojaa Suomen haltija.
Edellinen viran haltija oli ryssiltä fangituksi ja pois-viedyksi tullut, ja sitten sai yksi nuori mies sen haltuunsa, koska hän lupasi lesken vaimoksensa ottaa, jota muuten ei kukaan tehdäksensä ottaa tahtonut niiden monien lapsipuolien tähden. Katuen sitten olisi hän tahtonut koko viran jättää, päästäksensä vaimosta; mutta tämä piti hänestä kiinni, ja siellä hän istuu nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät