United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuva näytti haikeasti itkevältä, kärsineeltä ja kidutetulta ihmiseltä. Esteri astui horjuen saliin. Forstmestari istui puolittain maaten sohvassa sanomalehden takana huomaamatta Esteriä. Forstmestarinna istui pöydän luona kalpeana ja liikkumattomana kuin vahakuva. Esteri istahti keinutuoliin itkevän äidin kuvan alle ja keikautti itsensä selkäkenoon.
Nurkan ohi pyyhkäistessään se aina ulvahti pitkään ja haikeasti. Huoneessa olevista sitä eivät kuitenkaan muut huomanneet kuin tohtorinna ja Eero. Tohtorinna huokasi silloin aina väsyneesti ja raskaasti. Eero sitävastoin ei näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota siihen mitä kuuli. Hän vain luki.
Maat ja mannut säteillänsä Kattaa päivä kulta, Poikanenkin neideltänsä Oottaa lemmentulta. Ja tyttöparvi nurmella Aamulla istuu varhain, He nauttii lemmen riemua Kuin kukin taitaa parhain. Nuorukainen, laulun luoja, Kaukaa katsoo tuota, Sinilasit silmää suojaa Tokko kyynel vuotaa? Hän haikeasti katsastaa Ylitse "murheen vuorten", Kun ei voi käyttää riemua Seurassa muitten nuorten.
"Mitä musiikkiin tulee," virkkoi Petronius, "niin mahtaa Orfeus tällä hetkellä olla kateudesta pakahtumaisillaan, kuten tässä läsnäoleva Lucanuskin on; säkeisiin nähden taas haikeasti valitan, etteivät ne ole huonompia, jotta löytäisin sanoja niitä ylistääkseni." Lucanus ei laisinkaan pahastunut, vaikka häntä syytettiin kateudesta.
Mutta tämä oli niin mielistynyt Kuivasen taloon ja oli jo asiasta puhellut Ellan isänkin kanssa, että Santran jutulle hän rupesi haikeasti nauramaan »niiden mukulain juonia»! Ei kumpaisenkaan kanssa Santra päässyt niin pitkälle, että olisivat edes todenteolla kysyneet, ketä hän muka haluaisi.
Tohtorin täytyy antaa anteeksi, sanoi hän. Trudchen on vielä niin kovin lapsellinen. Johannes vastasi yksikantaan: Niin. Hän on lapsellinen. Emäntä seisoi vielä hetkisen ja odotti, että tohtori sanoisi jotakin. Sitten hän käännähti ympäri lausuen hiukan haikeasti: Ei, täytyy tästä mennä askareilleen, etten häiritsisi tohtoria. Johannes ei väittänyt vastaan.
"Lapseni!" lausui äiti äärettömän lempeästi ja veti poikansa rintoihinsa: "korkein on rakkaus." Nyt nuorukainen päästi kätensä laskeumaan, riuhtasi itsensä irti ja kuiskahutti haikeasti: "Etkö sinäkään, äiti armas? Rakkaus, sanot sinä. Oi, onhan rakkaus ainoastaan unennäköä; ja minä en tahdo uneilla, äitiseni, en, vaan minä tahdon toimia, elää.
Olihan totta, ettei isä koskaan ollut lasten kanssa, eikä kenenkään mieleen olisi juolahtanut mennä häntä hyväilemään tai odottaa itselleen hyväilyä, mutta sittekin oli vain tullut uskotuksi, että kyllä isä pitää heistä kaikista, kun hän kerran on isä. Oliko se sitte erehdys? Vai miksi oli isän ääni niin omituinen, aivan kuin joku siellä sisällä olisi nyyhkyttänyt haikean haikeasti. Ja entä äiti?
"Se paperi kuuluu minulle!" huusi Anni, nousten ylös. Kaikki nyt hämmästyksissään rupesivat häntä katselemaan, ja Ernestiina huusi: "Anni! Herran tähden, mitä sinulla on päässäsi? Onko sinulla valkoiset hiukset?" Anni meni katsomaan peiliin, huusi haikeasti ja kävi molemmin käsin päähänsä kiini. "Nyt olen vatunut vanhaksi!
Miesten keskustelu päättyi tähän syystä, että heitä vastaan tulla tulvaili joukko kerjäläisiä, kasvoiltaan kalpeita, rääsyihin puetuita ihmisiä, jotka haikeasti valittavalla äänellä anoivat heiltä almua, ja vaikka äyrinki arvoista.