Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Kuningas palasi joukkoinensa takaisin linnaan ja läksi tyttärelleen kertomaan mitä oli tapahtunut. Ja hän lausui kovia sanoja prinssistä, sillä hän ei tiennyt prinsessan rakastavan häntä. Mutta kun hän näki tyttärensä silmien kyyneltyvän ja kuuli hänen haikeasti valittavan, niin hän ei tiennyt miten häntä lohduttaa, ja läksi pois hänen luotansa.
Kirkon kellot soivat haikeasti, Soivat kunniaksi vaivaisen Puutteesen min kuulin kuollehen Keltavuoren rintehelle asti Vuoren rinne kolkko vuotehena, Peittonansa taivas tähditetty, Näin on vaimo kurja unhotettu Ihmisiltä; ei oo lohdutteena Kenkään, kyyneleensä kuivaajana. Kellotkin ne soi niin haikeasti Kuin ne Luojan istuimelle asti Tahtoisivat huutaa: Tokko siellä Unhotetaan mökin vaimo viellä!
Sinut ja poikani! Voi minua ihmisistä onnettominta!» Turhaan hänen uskollinen ystävänsä ja palvelijansa Wolf, joka valitukset kuultuaan riensi hänen luokseen, yritti häntä lohduttaa. Kauan haikeasti itkettyään kreivi hypähti pystyyn, kysyi miekkaansa ja aikoi surmata Golon. Wolf pidätti hänet ja esitti hänelle, ettei hänen pitäisi Goloakaan tuomita kuulustelematta.
"Ah, se on kova kohtalo!" valitti Heleena: "Mutta sinä kannat kohtalosi voimalla. Kuitenkin näen sinun haikeasti surevan. Tuo kavala hollantilaisnainen! Ja kuningas on todellakin rakastunut häneen." "Se on varsin varma!" vastasi Ebba punastuen: "Ja minä menen sen tähden naimisiin Jaakko De la Gardien kanssa.
He valittivat niin haikeasti, että vähitellen ilmaisimme heille salaisuuden, että meillä oli suuri aurinkoinen huone minun työhuoneenani, jossa kaikki istuimme, jossa vanha matto oli laattialla, johon päivä paistoi sisään suuresta ikkunasta, jossa vaimoni kukat rehoittivat ja kanaarilintunen lauloi; siellä oli vaimoni sohva nurkassa ja avonaisessa takassa räiskyi leimuava tuli, lyhyesti maja, jonne kaikki kotihaltijat olivat paenneet.
Että minä kärsin salaisesti, jopa haikeasti kärsin, sitä ei kukaan muu, kuin minä itse, koskaan tietänyt. Kuinka paljon kärsin, en pysty, niinkuin jo olen sanonut, ensinkään kuvailemaan. Mutta minä pidin omaa neuvoani ja tein tehtäväni. Minä tiesin alusta, että, jos en voisi toimittaa työtäni yhtä hyvin, kuin kaikki muut, minun olisi mahdoton torjua puolestani pilkkaa ja ylenkatsetta.
Mutta Olavi olisi kuitenkin niin haikeasti halunnut kiertää käsivartensa hänen ympärilleen, kietoa toisen hänen kaulaansa, vetää tuon pään povelleen, painaa hänet viereensä rinnalleen, suudella tulisimmalla suutelollaan hänen otsaansa, poskiaan ja huuliaan ... täällä yksinäisessä metsäladossa, kaiken maailman kuulumattomissa... Elli katsahti taakseen.
"Niin, se tahtoo sanoa, ei se ollut lumesta, se oli eräältä jääkappaleelta virrassa Ison-kosken luona, luulin sen ensi alussa hylkylapseksi, se itki niin haikeasti". "Ja melkein alastonna pakkasessa?" "Eipä niinkään, se oli kätkyeessä, sillä oli kauniit vaatteet yllään ja se oli huolellisesti peitetty, vaan minä heitin kätkyeen sinne ja riensin kotiin lapsi povessani."
En minä meidän elämäämme niin synkkänä pidä kuin sinä. Onhan tässä sentään eteenpäin päästy. Totta on, että on elämässämme ollut kamaloitakin kokemuksia. Se oli pahin se konkurssitilaan syyttömästi tuleminen, kun vietiin lehmät, lampaat ja hevonen ryöstämällä. Etkö muista, miten kamalan haikeasti lehmärievut ammoivat ja lampaat määkivät, kun päihtyneet miehet ruoskillaan pakottivat tielle?
Annas aika aamun tulla, Miehellä on toinen mieli, Kuitenkin kulungin tähen Vesi päältänsä puhuupi, Haikeasti haasteleepi: "Vaikkas jo, kipeä kallo, Tahot harmista haleta; Empä säästä sittenkänä, Totta maksan minkä jaksan.
Päivän Sana
Muut Etsivät