United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
TIMON. Sun-laisees ryöttään sylkeä ei viitsi. APEMANTUS. Ruton oma, kirottavaks liian halpa! TIMON. Sun rinnallas on puhdas joka konna. APEMANTUS. Pitaalia on kaikki, mitä haastat. TIMON. Jos sinut nimitän. Sua pieksisin, mut kädet saastuis siitä. APEMANTUS. Voi, että kieleni ne mädättäisi! TIMON. Rupisen koiran pentu, sinä, pois! Ma kuolen kiukusta, kun elät. Pyörryn, Kun näen sun.
AINO. Voi kuin haastat,
Ja mulle: »Itsensä hän ilmi antaa, hän Nimrod on, min älyn huonon vuoksi maailma nyt ei kieltä yhtä puhu. Hän siinä seiskoon, suotta hälle haastat, kaikk' kielet ovat yhtä oudot hälle kuin muille hänen, jot' ei taida kenkään.» Niin käytiin eespäin, vasemmalle aina, ja kohtasimme jousen kantamalta ja toisen julmemman, myös suuremmankin.
NIKO. Mitä huolimme passista; olemmehan Suomalaisia kaikki! SAKERI. Tosin haastat kieltämme, mutta ken taitaa vaan siitä sua vannoa Suomalaiseksi? Ja luulenpa havaitsevani niinkuin jotain vierasta murrosta puheesi laadussa. Näytäppäs minulle passis, mies! Passi! NIKO. Sinä et taida sitä lukea! SAKERI. Taidan, jos se vaan on äitimme kieltä! NIKO. Se on ruotsia! SAKERI. Näytä se kuitenkin!
Ja mulle: »Itsensä hän ilmi antaa, hän Nimrod on, min älyn huonon vuoksi maailma nyt ei kieltä yhtä puhu. Hän siinä seiskoon, suotta hälle haastat, kaikk' kielet ovat yhtä oudot hälle kuin muille hänen, jot' ei taida kenkään.» Niin käytiin eespäin, vasemmalle aina, ja kohtasimme jousen kantamalta ja toisen julmemman, myös suuremmankin.
»Mitähän siinä noita huonompiasi kiusaat», virkkoi Iikan Antti, joka koko illan oli ollut möhrytuulella. »Huonompiasi? Luuletko sinä sitten itseäsi paremmaksi kuin minä oon, vai?» »Mitähän tuossa nyt?» »Mutta jos sulla vain on ajatusta, niin ihan paikalla minä olen valmis kuin sotamies.» »Pane hiiteen...! taas nyt yhtä myötään riitaa haastat. Puhutaan muusta.
Nuo sanat minua niin miellyttivät, ett' astuin luo ja tuta tahdoin sielun, mi näytti olleen niiden lähtökohta. Hän vielä puhui auliudesta, jota osoitti Nikolaus impyeille, hyveeseen johtain heidän nuoruutensa. »Oi sielu», lausuin, »joka haastat hyvää niin paljon, virka, kuka oot, miks yksin tuot' ylistystä toistat ansaittua!
Silloinhan minä sitä vasta oikein tarvitsenkin. Kerran sotakin loppunee ja vangit vaihdettaneen. Mutta kun kotiin palaan, hyvä on aloittaa eläminen valmiiksi muokatusta vainiosta. Entäpä et tulekaan takaisin? Tuleehan poikani. Mutta jos ei tule poikasikaan? Tuleehan jonkun toisen poika. Sinä olet hullu, Mattila. Haastat hassuja, hyvä ystävä. Lähde, veikkonen, ennenkuin väkisin viedään! Et lähde?
Kuink' yhden miehen miehuus riittäisikään Sit' ärjyä ja puuskaa kestämään, Mit' aikaan tämä riita sai? Mut vannon, Jos yksin tulisi mun vaarat voittaa, Ja voima jos ois tahdon vertainen, Niin tekojaan ei Paris peruuttaisi, Eik' uupuis kesken työn. PRIAMUS. Niin haastat, Paris, Kuin ilon hekumasta juopunut. Sinull' on hunaja, ja sappi meillä; Ei moinen miehuus liiku maineen teillä.
Minä näetsen olen kulkenut halki maailman ja oppinut enemmän, kuin isien isänisät mailman alusta asti. LIISA. Joko senki olet oppinut: elämään syömätä? OLUVINEN. Sinä haastat kuin leikatusta lampaan päästä.