Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Vaikuta kyynel! Koitan, jos voitan. Julki. Missä on Kalervon poika? KOTRO. Jäi tekonsa luokse, itki Hengetöntä heimoansa. Sekö urholle sopisi! Tänne juoma! Tempaa äkkiä Illin kädestä haarikan; jatkaa: Nyt jumalten Kiitos voitosta hyvästä. Karja kasva, maa rehoita, Työstä onnea, iloa! Kekrin kunniaksi juomme! Juovat. JOUKKO. Kekrin kunniaksi! Kaatavat jäännöksen tuleen.
Marja kysyi, hymähtäen hänkin, pitikö vieras köyhän talon tarjousta halpana, koska ei kelvannut? Et taaskaan, emäntä, tunne Karjalan tapoja. Meillä ei vieras milloinkaan ota itse, emäntä hänen käteensä kiidättää kaiken, mitä tarjoo. Tuulispäänä jo ovensuuhun vastaan lennätetään. Saahan tämän lennättää! ja Marja tempasi pöydältä haarikan ja vei sen Shemeikalle. Shemeikka nosti sen huulilleen.
Isäntä otti ennen lähtöänsä ilta-jäähyväiset kreiviltä ja arveli samaten kohdella myös kapteeni Dalgettya; mutta huomattuansa, että tämä par'aikaa oli täydessä puuhassa suuren, paloviina-piimällä täytetyn haarikan kanssa, ei hän hennonnut häiritä tätä hyödyllistä toimitusta, läksi vaan pois ilman enempää tervehdystä. Melkein samassa tulivat kreivi Menteithin molemmat palvelijat sisään.
Vieras veti eteensä toisen haarikan, yhäti tarkastaen ääneti Anttia.
LALLI: Ehtikös siinä edes päätään sammuttamaan, jos olisi tuleen syttynyt. Kerttu tuiskeana karsinanpuolella. Inko seisoo synkkänä ovipielessä. Sinikka riippuu hänen käsivarressaan. LALLI: Terve tervehyttäjälle! KERTTU tarjoaa haarikan tulijalle. LALLI: Menkää te toiseen tupaan. Esirippu. TOINEN N
Emäntä astui esille ja tarjosi haarikan olutta tulijalle, joka oli istunut pöydän eteen penkin päähän, samalla kun Panu oli istuutunut sen toiseen päähän. Kun Martti Olavinpoika oli antanut haarikan takaisin, kysyi Panu: Sallinee vieras kysyäni, millä asioilla hän kulkee? Kuljen ainoan oikean Jumalan rauhaa ja evankeliumia julistaen ja kaikki kadotetut tahdon siitä osallisiksi saattaa.
KERTTU: Kuka? LALLI: Hän etkö kuule? Hän ei vielä löytänyt minua. Hän ei nähnyt jälkiäni. Hän ajaa ohitse. Miksi ei kukaan anna minulle juoda? KERTTU tarjoaa haarikan hänelle. LALLI juo ahnaasti. KERTTU: Mistä tulet? Missä olet ollut? Metsä otti minut. KERTTU: Metsä? LALLI: Kotavuori käski, Lapinkorpi tuli kohisten takanani. KERTTU: Sinä edellä menit? Minne?
Se katosi vasta sitten, kun Johanna vähän ajan perästä tuli tupaan maitoa pöydälle kantaen. Kepeästi keikutellen kantoi hän haarikan pöytään ja kepeästi, kolahuttamatta, laski hän sen puhemiehen eteen. Liekö hän hymyillyt sulhaselleen, sitä en nähnyt, mutta sulhanen hymyili hänelle. Sen minä näin, ja se oli taas kuin puukon pisto minun rintaani.
Tanssimaan siis nuoret, me laulamme kahden. Ja saattepas silloin kuulla lauluja, jommoisia ette kuuna kullan valkeana ole kuulleet. Vieras kävi istumaan Antin viereen, tyhjensi haarikan.
Vieras otti olut haarikan, astui Antin luo ja virkkoi: »Terve veli, minä kuulin, että olette sydänyöllä kirkkomaalla vieraissa käynyt... Vai sinä se sitten olet se Louhelan Antti, no oikeinpa tuo oli lysti sattumus, että sinut kerran kohtasin». »Saat olla hiljempaa, jos tahdot tuvassa olla», vastasi ankarasti Antti. »Hiljempaako? No jo nyt jotakin, ei me nyt hautausmaalla olla. Häät täällä on.
Päivän Sana
Muut Etsivät