Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Kaikilla on yhtäläinen oikeus maahan ja kaikkiin sen ihmisille tarjoomiin etuihin». Ja nyt hän ymmärsi minkätähden häntä oli hävettänyt se tapa, millä hän oli järjestänyt asiat Kusminskissa. Hän oli pettänyt itsensä.
Hän muisti, mitä he ensimmäisenä sunnuntai-iltana pappilasta palatessaan olivat puhuneet, hän ymmärsi nyt selvemmin kuin koskaan, että se oli se, joka häntä vuosikaudet oli vaivannut, kalvanut ja hävettänyt ... ei koskaan hän ollut uskaltanut nousta sitä vastaan, hän oli kaikkien edessä teeskennellyt ja valehdellut ... mutta hän ei mitenkään enää voinut kestää, että Olavikin luulisi sitä hänestä... Sana oli niin monta kertaa ollut putoamaisillaan hänen huuliltaan, se täytyi saada sanotuksi, seurasipa siitä, mitä seurasikaan ... ja ikäänkuin torjuen jotain syytöstä luotaan, ikäänkuin luoden vuosikausien taakan hartioiltaan, huudahti hän kiivaasti, itkunsa kanssa taistellen: Mutta se ei ole niin ... se ei ole totta ... minä en ole onnellinen, minä en rakasta häntä enkä ole koskaan rakastanut!
Eikö häntä hävettänyt kun hän vihdoin palasi kotikyläänsä, ennen aikojaan vanhentuneena ja kuihtuneena, ankara kolotus käsissä ja jaloissa? Miksi? Siksikö, ettei hän tullut hevosella ja heläjävillä kelloilla oliko hän hevosella lähtenyt? Siksikö, että hän oli heikko ja kivuloinen moni muu olisi hänen matkojensa jälkeen maannut mullat silmillään! Eikö Heikkilän emäntääkään hävettänyt?
"Pelästyttikö hän sinut pahasti?" "Nyt se on jo ohi. "Olethan sinä luonani." "Minua kadutti, että tulin antaneeksi hänelle luvan käydä sinun luonasi. "Sen vuoksi riensinkin tänne rakkauden ja levottomuuden ajamana." "Oli erittäin hyvä, että sinä juuri tulit eikä kukaan talonväestä. "Minua olisi hävettänyt. "Minä huusin vasta sitten, kun luulin, että hän oli tullut hulluksi.
Häntä ei ainoastaan hävettänyt, vaan hän kaipasi kaikkea sitä, mitä häneltä meni Katjushan kanssa hukkaan. Minä en odottanut tätä, sanoi Nehljudof. Miksi jäisitte tänne elämään ja kärsimään. Olette jo kylliksi kärsinyt. En ole kärsinyt, vaan minun on ollut hyvä olla, ja minä olisin tahtonut vielä palvella teitä, jos vaan voin. Me, hän sanoi: »me», ja katsahti Nehljudofiin, emme tarvitse mitään.
Minä olin edeltäpäin tietänyt tämän niin hyvin, että minua oikein oli hävettänyt tehdä sitä, jota minun kuitenkin oli ollut sisällinen pakko tehdä, ja palasin nyt ravintolaan. Jos semmoinen tuuli voi enentyä, luulen, että se enentyi.
Ja auringonsäteet ja lintuset, koivujen suhina ja tunturituulet, kosken kohina ja puron lirinä, karjalauma ja paimenkoira ja jopa porsaskin antoivat säveliä hänen viuluunsa ja aineita uusiin lauluihin. Eikä häntä nyt enää hävettänyt antaa isänsä kuulla mitä hän soitteli.
Se oli eräästä talosta tämän kadun varrella, pihan puolelta, josta hän oli vuokrannut itselleen huoneen tällaisia seikkailuja varten, ja portinvartijan vaimo siivosi huoneen. Ja koska häntä ei hävettänyt työläisnaisensa, oli hän hyvin yksinkertaisesti määrännyt kohtauksen tuon kauniin tytön kanssa käytävällä portin edessä.
Pihalla liikkui ihmisiä aamutouhuissaan, aikuisia ja lapsia, mutta häntä ei ensinkään hävettänyt niinkuin hän olisi seisonut kirkon ovella kolkuttamassa. Luukku avautui ja vanhahko ääni kysyi kummastellen: »Mitäs te tämmöiseen aikaan? Tytöt vielä nukkuvat!» »Milloinkas ne nousevat?» »Parin tunnin päästä.» »Jaha!» Hän katsoi kelloaan ja läksi pihalta.
Ei enää hävettänyt eikä uupunut sanoja, päinvastoin hänellä oli yksi syy lisäksi kenenkä tähden hän oikeastaan oli kieltäytynyt siitä, mikä nyt kulki lämpöisenä tulena hänen suonissaan? Nyt hän ymmärsi miksi Heikkilän isäntä tahtoi juoda, miksi kaikki ihmiset joivat ja niin tekee hänkin tästäpuoleen, juo niin että nyrkit savessa! Mutta jo maantiellä lähellä Heikkilää tuli emäntä häntä vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät