Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Hän juoksi kotiinsa aivan pahoilla mielin, juuri kuin hänelle olisi tapahtunut suurin onnettomuus ja katkerin häpiä. Hänen isänsäkin, se rehellinen mylläri, putisti päätään ja sanoi: »Tuo Toivonen on, luulenma, järkensä kadottanut.» Mutta Toivonen piti päätöksensä. KUINKA TOIVONEN KOULUA PIT
Häpiä vähän, mokoma ruoja. Niinkö sinä olet tuhma, että minut otat esimerkiksi, kun on puhe oikeista ihmisistä. Vaan olethan sinäkin Kuopiosta? Jos kohta. Eikö niitä täällä sitten ole maailman hylkyjä, yhtäläisiä kuin minäkin. Riitta vaikeni. Harmi lauhtui; hänen kävi tuota poloista melkein sääli, niin inhottava kuin olikin.
Ennen aikaan oli kolmessa isommassa kapakassa ja myös pienemmissä ja salakrouveissa täytensä väkeä; nyt tuskin taitaa yksikään tulla aikaan. Kylläpä se on häpiä Kultalalle, ja merkki että asiat ovat meillä pahoin.» Mutta Toivonen puhui heille ja sanoi: »Ei suinkaan, Veikkoset! mutta nyt on siihen siaan toivo, että kaikki meillä tulee paremmaksi.
Tuokaa! Tuokaa pian! VALLESMANNI. Tunnustatteko itsenne syylliseksi samoihin rikoksiin? Murhaan, murhapolttoon, varkauteen? TOPRA-HEIKKI. Häpiä! Sun musta sielusi niitä tekee, ei hän. VALLESMANNI. Muuten en voi teitä vangita. MATLENA. Miks'ette voi? Yhtä hyvin kuin hänenkin. Sanoinhan teille jo, että olen hänen vaimonsa, samaa sielua, samaa ruumista.
Ettekö te häpiä niin käyttää itsiänne heidän opettajaansa kohtaan? Mutta kyllä minä syyn tiedän: hyödyllisiin tarpeisiin ei ole koskaan rahaa, ja koulurahaa ei voi köyhä väki maksaa, jolla on tuskin potaatteja, suoloja ja leipää. Minä tahdon teille tehdä sen hyvän, että tarjoan itseni kouluttajaksi enkä vaadi mitään palkkaa.
JOHANNES. Saatko sinä ohjaksetkin käteesi? PIRKKO. Tietysti! JOHANNES. Silloin sinä ajat nurin. PIRKKO. Häpiä! ANNA LIISA. Pirkko, sinä! Kuka tuolla tavalla puhuu. PIRKKO. Mitäs hän vöhnii joutavia. Sanoo että minä ajan nurin. Mokomakin! Siinä sait! JOHANNES. Ei se mitään meidän välillä. Hyvää pataa me silti olemme, Pirkko ja minä.
PELTONEN. Vaan saadakseni niityn, pitää käräjiä käydä, ja kukapa tietää, jos voittaisin. UTRIAINEN. Käräjäin käyntiä ei tarvita. Kyllä lukkari antaa jälkeen. Sen tiedätte; sillä hän toivoo saavansa tyttärenne. Vaan sentähden on hänelle tästä sitä suurempi häpiä, noin koettaa peijata tulevata appeaan. PELTONEN. ahaa! Vaan semmoinen hän on, joka vävykseni pyrkii!
Jos tuli kerjäläinen ja sanoi olevansa Kultalasta, sai hän tämän soimauksen: »Etkös häpiä kerjätä, ja olet Kultalasta?» Arveltiin muka ettei ollut yhtään kerjäläistä »Kullantekiäin kylässä». Mutta siinä erehdyttiin. Sillä tässä uudestaan kukoistavassa kylässä oli vielä paljon tähteitä entisestä pahasta ajasta.
Siis, miten sanottu on, matkusti hän paikalle, käyden edusmiestoimiinsa. Se tosin kivisteli vastalahkoa yhdeltä puolelta mutta iloitti toiselta, sillä he elivät siinä luulossa, saavansa nähdä hänen täytyvän tulla takasin. Ja sepä vasta häpiä olisi! Tätä ajatellessa riemuitsi Koponen itsekseen. Mutta aika kului. Oli jo kevät, pääkaupungista mitään kuulumatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät