Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kuin yöksi maata painaksen Ja luojahansa luottaa, Hän kummitusten, peikkojen Näköj' ei säiky suotta, Vaan yön unittoman lepää Ja riemullisesti herää Hyvien töiden toimeen. Jos korvensyöntä yksinään Hän kolkkoakin kulkee, Tai meren aallot myrskyillään Hätään jos häntä sulkee, Hän hämmästy ei silloinkaan, Hänell' on rauha rinnassaan Ja turva tunnossansa.
Hän uskoi, siten uskalsi Itsensä alttihiksi Kiinassa, hengen ankkuri Lujasti Jeesuksessa: Lupaus Herran uskonsa Terästi, voiman antoi, Mi hänell' oli apuna Ja kaikki kuormat kantoi. Hän uskoi, tuli takaisin Maahamme, meille kertoi Pimeydestä sielujen, Jolle ei kuultu vertaa: Rakkaudesta Herramme Hän puhui, puhuu vielä, Vaikkeivät vielä korvamme
Siksi, kun hänestä nähdään, että hän tarkoittaa meidän parastamme, kun iloinen hilpeys, vapaa elämä, hyvä tahto hänen silmistänsä loistaa, kun hänell' ei ole sitä omaa, mitä hän ei tarvitsevaisen kanssa tasaa, jopa semmoisenkin kanssa, jok'ei tarvitse. Toivottakaamme onnea kreivi Egmontille! Buyck, teidän asianne on esittää ensi malja. Nostakaa eläköönhuuto herrallenne!
Eräs kymmen vuotias poika kirkui kaikesta voimastaan. "Hän tahtoo antaa siitä hengestä, mikä hänell' on!" huusivat lappalaiset. Vanha harmaa hiuksinen vaimo kävi ympäri paljain päin. Hän lyykisteli ja naureli: "Minä olen neitsy Maria," sanoi hän, "minä olen siittänyt Pyhästä Hengestä. Minä olen siunattu vaimoin seassa." Olga kiiruhti pulkkaan. "Joutuisasti matkalle!" käski hän.
CLOTEN. Lemmin ja vihaan häntä; hän on kaunis Ja ruhtinaallinen ja tenhovampi Kuin nainen, naiset, koko sukupuoli. Hänell' on jokaisesta paras osa, Ja kaikist' yhdistettynä hän voiton Vie kaikista. Siks häntä lemmin. Vaan kun Mua inhoo hän ja halpaan Posthumukseen Lempensä tuhlaa, tuo niin älyn raiskaa, Ett' edut muutkin ehtyy; siitä syystä Vihata päätän häntä, vieläpä Hänelle kostaa. Mitä?
VAHTIMIES. Tuoll' on talonpoika, Puheille majesteetin tungettelee; Hänell' on viikunoita. CLEOPATRA. Laske sisään. Vapauden tuo hän. Päätös mull' on luja; Ei naista minuss' enää; kiireest' olen Ja kantapäähän asti marmorista. Sa, vaihteleva kuu, et enää sinä Mun ole tähteni. VAHTIMIES. Täss' on se mies. CLEOPATRA. Pois mene sinä, jätä hänet tänne. Se, joka kivuttoman surman tuo.
Hänell' ei ole mitään tunnetta meitä alankomaalaisia kohtaan, hänen sydämensä on ynseä kansalle, hän ei rakasta meitä; mitenkä mekään voimme rakastaa häntä? Minkä tähden koko maailma on niin ihastunut kreivi Egmontiin? Miksi me kaikki olisimme valmiit häntä käsillämme kantamaan?
Mutta tähän toviin on hänen päänsä vähän pyörällä. KLAARA. Kuinka niin? EGMONT. Hänell' on hivene viiksiäkin ja silloin tällöin jalkoleini-kohtaus. Oikea amatsooni! KLAARA. Majesteetillinen rouva! Minä hätäytyisin astuessani hänen eteensä. EGMONT. Ethän sinä muuten ole aivan arka. Eikä tuo olisikaan hätäytymistä, ainoastaan immen kainoutta. EGMONT. Minä ymmärrän sinut! Rakas tyttö!
Päivän Sana
Muut Etsivät