United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuuluu huuto: »Kello soi», ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien paikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän tyttöjä keräytyy oikealta ja perältä. ANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa. Kuulutte sanoneen Pietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen markan lainan, jossa minäkin olin todistajana. R
Sillä Ahtolan nuorin neiti kietoi hänet käsivarsillaan ja hänen suortuvansa lankesivat hänen kasvoilleen kuin esirippu kaiken entisen ja nykyisen välillä. Niin uivat he päin Ahdin linnaa kuin kuutamon kajastus merellä tai putoovan tähtösen hopeajuova, joka häipyy pimeyteen. Oli koolla koko ahventen valtakunta noita harvinaisia häitä viettämässä.
Yks ainoa pilvi käy yli taivaan purjehtien kuin laiva valkoinen. Sen varjo verkalleen käy kunnaasta kunnaaseen. Niin pilvi häipyy pois kuin täältä sen kiire ois. Ja sitte ei mitään taas sun kolkkoon maisemaas. Sinne missä kesä kuluu nopeasti. Sinne, pajujen ja lepikoitten taa, missä ruostehiset rannat aukeaa alastonna aina mereen asti.
LIX. On ihmisiä, joille jumalat armossaan suovat kunniaa, mutta paljoa useammin he sen antavat vihassaan kiroukseksi ja myrkyksi, sillä se häiritsee ja turmelee ihmisen koko sisällisen terveyden ja saa hänet huumauksiin ja raivokkaasti hyppimään, kuten olisi taranteli häntä pistänyt, kunnes pyhimyksen loistekehä hänestä häipyy.
Ja kansan riemu seisoi vaiti vaan oven suussa, orren alla, mut mahtavana pöydän päässä, lautsan päässä, murhe, itku isännöi kun oli poissa armas päivä, Väinön maassa yö. Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa. Jaakko Juteini. Mutta häipyy hetket nukkuvankin, vierii sokeankin viikot pitkät, kului aika myöskin kurjan Suomen.
Ilta on minun ystäväni, pimeä talvi-ilta, jolloin ihmisäänet vaikenevat ja avaruuden tähtimaailmat puhuvat kirkasta kieltään yhtä hyvin kuin valoisa kesäinen ilta, jolloin yönkin pimeys väistyy valon tieltä. Illoin kaareutuu taivaan kansi niin korkealle. Ajallisuus, aineellisuus häipyy kuin olemattomiin. Henki saa aavistuksen vapaudesta ja onnesta, jota varten se on luotu.
Ja nyt ajan minä asemalta kotiin talvista tietä, reen rautainen saverikko natajaa pakkasessa, hevosen tiuku soi unisesti, tien vieri nukkuu. Ajattelen vain sitä, mitä näen, tunnen vain sitä, mitä kuulen, mieli vaipuu ja muistot häipyy. Olen tullut kotiini, riisunut hevosen, vienyt sen talliin.
Ajat ammoiset mieleen muistuu nyt, tuhatvuosien häipyy häivä, moni tarina päättyi, päättynyt ei vielä Perman päivä. Ja muisto Aunuksen autuaan lie muille vain tyhjä lehti, mut meille, lapsille laulun maan, sydänjuuriin se syöpyä ehti. Ken kuuli soutaen Laatokkaa, miten lauloi sen laineet surren, hänen sielunsilmissä kuumottaa vain valkamat vainopurren.
Se todistaa, että Suomen kansa on ainakin ollut henkisesti sivistynyt kansa, koska sen keskuudessa tietäjiä on voinut syntyä. Se todistaa, että Suomen kansalla on menneisyyttä takanaan. Mitättömäksi häipyy olettamus, etteivät Kalevalan sankarit olisi olleet suomalaisia. Kalevalan runollinen muoto on aito suomalainen.
Koko mies häipyy pelkäksi auringonlaskuksi, kuutamoksi ja aamunkoitoksi. Luulenpa muuten keksineeni siihen keinon!... Keinosi on jo täällä taskussani ja nyt tahdon lähteä! sanoi Adelsvärd posket punaisina. Felldner vei hänet syrjään ja sanoi maltillisesti, vakavasti: Sinä jäät täksi iltaa tänne. Minulla on jotakin puhuttavaa sinun kanssasi ja sitäpaitsi aion toimittaa pikkuisen yllätyksen.