Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Vaan ei hädäst' auta voivotus, Työstä, toimesta on lohdutus. Kotihin nyt vaan on tie. Heinäreki, valjahat Niityll' on. Siell' uljahat Ruunat syö; kas niistä pari Reippahasti kyllä vie Saalihit ja sairahat, Vaikk' ois tie kuin hiekkakari. Elävän ja kuolevaisen, Vanhuksen ja nuorukaisen Koti, armas koti saa Rauhoittaa. Himmeesti pärevalkea Valaisee uuninkorvalla Nokisen orren alla.
Työnsä kerran alkamansa Myöskin lopettaa hän ties. Maaksi Peippolan ens yönä Tuli tuima tasoittaa. Muu ei isännällä työnä: Vaivojaan vaan valittaa. "Mut ei hädäst' itku päästä", Niin hän miettii vihdoinkin; "Itse auttaa itsens hä'ästä, Se lie keino viisahin." Aika riensi. Riemahdellen Piti Berends pitojaan.
Oi kulta-aika riemukas, suloisin, armahain, kun nuor' on ylioppilas, ja puutetta ei laisin, ja huolt' ei tuntis ollenkaan, kun viikset vaan sain kasvamaan! En tiennyt muiden hädäst', en, ilosta sydän sykki; vahv' olin, punaposkinen, ja kaikki suonet tykki. Niin nuori olin, riehakas, ja ylpeä kuin kuningas.
"Mut' ei hädäst' itku päästä," Niin hän miettii vihdoinkin; "Itse auttaa itsens hä'ästä, Se lie keino viisahin." Aika riensi. Riemahdellen Piti Verends pitojaan. Vieraista yks ilkkuellen Silloin alkoi kertomaan: "Hyöty suuri rovioista Olevan ei näytäkään: Peippola nous' raunioista Ehompana entistään." Hovistansa vielä kerran Verends herra ratsastaa. Tulta iski silmä herran, Tulta orhi korskuaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät