Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
"Men suset i skogen och forsens röst och morgonens sken, som gär upp i öst, och regn, som i hösten gråter, de gåfvo mig kärleken åter". Täten on hän saavuttanut sen, mikä ehdottomasti on välttämätöntä voidakseen oikein kuvata luontoa ja herttaisella huumorilla esittää kansanelämää, nimittäin rakkauden kuvattavaansa.
Ainoastaan lehtimajoissa kartanolla saivat nuoret, Eerikki Ljungin johtamina, illan suussa huvitella itseään iloisilla tanssileikeillä: "Fria vill Simon i Sälle", "Ungersvennen sig i dansen går", ynnä muilla, jotka sittemmin ovat joutuneet unohduksiin. Morsiamen talutti esille ja jätti sulhaselle hänen vanhin veljensä Lauri. Nuorempi veli, pastori Bertel, toimitti vihkimisen.
ANTON ihmeissään: Kahleissa? Mut mine on ju sanonu tykö... Anteks, men vad i tusan går åt dig? TYYNI. Voi, se on sitä minun tavallistani asia ei kuulu meihin kumpaankaan, mutta minun päältäni vain näkyy pieninkin mielipaha... Saanhan kertoa vasta myöhemmin?... ANTON kuivasti: Mine takto tiete mite se on. TYYNI nousee istualtaan: Mutta usko minua... VANHA-LIISA tulee tyhjä tarjotin kädessä.
I går skref jag något litet af en bonde ifrån Luvajärvi i Teiriniemi, och äfven han sade på samma ställen, t.ex. Kal. XVII 599 etc. Noin sanovi Pohjan poika. Kal. Sången utom sista hälften sjunges såsom en bröllopssång öfverallt af qvinnorne, men ofvannämde namnen har jag ännu ingenstädes hört begagnas, men i st. för W. alltid Osmotar och Kalevatar.
Minä olen niin usein tämän yhteydessä muistanut vanhojen viikinkien sanoja »stark ström med egna vågor går genom hafvet», ja minusta on niin onnellista ajatella, että me kaikki olemme kutsutut näin »omin aalloin» kulkemaan läpi elämän ja että myöskin voimme tehdä niin sentähden, että se meissä, mikä on Jumalasta, on voimakasta. Hän oli puhuessaan lämminnyt.
Herr Doctorn ville vara god och underrätta mig, om det går an, att, utan att besöka Kajana, ifrån Repola genom Lendera vända kosan till Suojärvi, Suistamo, Tulomjärvi, Impilax och genom Sordavala, Parikkala och a. till Savitaipal. Handlingarna kunna ifrån Sordavala eller Wilmanstrand med tungposten ganska lätt tillsändas Herr Doctorn.
Hän seisoi reessään, oikaisihe pitkin koko pituuttaan ... sisällä naurettiin ja hohotettiin ja laulettiin kuorossa: »helan går! helan går! sumfrati rati rati rallaa! helan går!» hevonen kiskaisi menemään ja retkahutti hänet pitkänään reen perään Takaisin! huusi hän rengilleen. Pysähytä!
Nuokahtelee siellä täällä jonkun ukkosen väsynyt pää... yksitoikkoista puheen hyminää kuuluu... kukahan lie se, joka puhuu... kovin raukaisee... ja sitten ei tämän kirjoittajakaan enää muista mitään /plenum plenorum/'ista. Aikain perästä tuntee hän että joku kylkeen koskettaa. Herää, hypähtää ja ympärillä on selvä päivä... »Di går yt alla som bäst», ilmoittaa vahtimestarin näköinen mies.
Denna asspiration torde dock vara orsaken till att -nsa förmildrat sig till -se' i östra Finland. Detta sednare har verkeligen aspiration. Lika godt torde väl vara att begagna äfven till aspirationstecken apostrof, men Warelius går icke in derpå, och orsaken att begagna skilda tecken är icke heller stor.
Antakaa minulle lohta. GRANSKOG: Olkaa hyvä. Ja sitte me otamme ryypyn. KERTTU: Tietysti. Mutta osaatteko te laulaa »helan går»? GRANSKOG: Laulakaa te. KERTTU: Ei, ei, parasta että me emme laula kumpikaan. GRANSKOG: Siitä on kauvan, kun me näin olemme vastakkain istuneet. KERTTU: On. GRANSKOG: Missä me silloin istuimme? KERTTU: Oletteko unhoittanut sen? GRANSKOG: En. KERTTU: Sanokaa se sitten.
Päivän Sana
Muut Etsivät