Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ja tässä elämässä konsuli Garman uiskenteli vakavasti ja mukavasti kuin kiiltävä kala. Istuessaan suurina seura-päivinä aamupuolella konttorissaan, lenteli hänen kynänsä paperia myöten, ja silloin hän kirjoitti parhaat kirjeensä.
Tai perkele kiusasi häntä ylpeyteen, kun Garman & Worse teki hyviä kauppoja, taikka suuttumiseen ja kärsimättömyyteen kun Romarino tuli pyytämään rahoja tai hänen nimeänsä johonkin paperiin.
"Hitto vieköön! mitä hän sillä tarkoitti?" huusi kippari Worse äreästi, muistellessaan asiaa, "tahtooko tuo vanha veijari uskotella minulle että E. F. Garman on killinkien puutteessa puh! mitä sinä tahdot? Laurits!" huusi hän yht'äkkiä, nähdessään jungmanninsa ovessa. "Ei mitään kapteni!" vastasi Laurits matalalla äänellä ja meni taas.
Herranen aika! jos E. F. Garman todellakin oli rahan puutteessa, olihan Jaakko Worsella koko joukko rahoja käytettävänä, ja enemmän hän voisi hankkia. Mutta häneltä puuttui uskallusta kysymään.
Talonpito Sandsgaard'issa oli aina ollut hyvin kallis. Vilkasluontoinen kaunis rouva Garman oli mieltynyt seuroihin, naamiohuveihin ja kaikenlaisiin huvituksiin, ja hänen miestänsä miellytti samanlainen elämä kuin häntäkin. Vuosisadan alkupuolen vapaat aatteet ynnä hänen asemansa suuren kauppahuoneen ainoana poikana olivat saattaneet hänet harrastamaan ylellisyyttä.
E. F. Garman ei käynyt sillikauppaa; se harjoitti enimmiten välityskauppaa suolalla ja viljalla sekä pankki- ja vekseli-asioita. Kippari Worse oli siis vuosien kuluessa tullut verraten rikkaaksi mieheksi; ja oltuansa kauan poissa niinkuin tällä kertaa oli hän utelias tiedustamaan mitenkä väkensä oli asioita sillä aikaa hoitanut.
Konsuli Garman hymyili ja vastasi tervehdykseen, vetäen kaikessa hiljaisuudessa sormukset pois oikeasta kädestään; sillä hän tunsi varsin hyvin Jaakko Worsen käden-puserrusta kun Worse palasi matkoiltaan. Kannella seisoi kapteni kaikella kunnioituksella ja autuaana hattu kourassa, konsulin noustessa varovasti ja kankeasti köysiportaita myöten. "Tervetullut kotia Jaakko Worse!"
"Tuleeko siitä pitkällinen matka?" "Sitä ei ole helppo tietää. Hän tahtoo että minä " "Kuka tahtoo, sanotte?" "Konsuli konsuli Garman; hän lähettää minut Bremeniin laivan ostoon." "Lähettää?" sanoi matami Torvestad hymyillen epäilevästi, "en luullut että toinen kumppani noin ilman muita mutkia voi lähettää " "Kumppani!
Huolimatta nuoruuden kepposista oli konsuli Garman ollut aviomiehen esikuva ajan vaatimusten mukaan; ja kun vaimonsa kuoli, hän suri häntä koko sydämestänsä sekä pystytti monta, ystävällisillä kirjoituksilla varustettua muistopatsasta vaimonsa mielipaikoille puistoon.
Mutta niin pitkälle E. F. Garman ei ole joutunut, että lainaavat rahoja omalta omalta väeltänsä." Hetkisen istui tuo viekas kippari Worse äänetönnä; mutta viimein se tuntui hänestä liian hassulta; hän kiivastui ja löi nyrkkinsä pöytään: "Ei, kuules Morten Vaari! nyt tuo ylhäisyytesi jo hyppää aisojen yli!
Päivän Sana
Muut Etsivät