United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Konsuli Garman käänsi pois kasvonsa ja katseli ulos puistoon, jossa syksy hajoitteli ensimmäisiä kellastuneita lehtiä; ei hän koskaan ennen ollut nähnyt vaaraa niin läheltä; hänen kevyt mielensä, hänen uhkarohkeutensa ei koskaan ollut oikein selvästi tajunnut että kauppahuone E. F. Garman että vanha Sandsgaard kaikki riippui hiuskarvasta valmisna raukeemaan niinkuin vararikkountunut ainakin.
Sinua rakastava isäsi Morten V. Garman. Voihan myrskyä kestää, jopa ankaraakin, kun ollaan mannermaalla.
Minä tunnen sitä Italiasta, se on heidän parhaimpia pyhiänsä. No pitää siis saada lasillinen toddya tänä iltana". Konsuli Garman hymyili ja vanha kirjanpitäjä Adam Kruse hirnakoitsi pulpettinsa takaa; hän käskettiin tavallisesti toddylle kun kapteni oli siellä.
"Vai niin, onpa teillä kiire, niin, niin kun ette vaan sitä kauppaa katuisi!" Kun Worse läksi, oli konsuli juoksemaisillaan hänen jälkeensä, kertoakseen hänelle sydämensä oikeat ajatukset Haugelaisista ja kaikesta heidän tekopyhyydestään. Mutta hän malttoi mielensä. Morten V. Garman oli viisas mies, joka ei tuhlannut sanojansa.
Vaan konsuli Garman ei pitänyt toiminimen muutosta salassa, ja seuraavana päivänä uutinen oli luettavana kaupungin molemmissa sanomalehdissä, jotka kokonsa ja sisällyksensä puolesta olivat tavallisten kaalilehtien kaltaiset. Helppo on arvata kuinka tervetulleena aiheena tuo oli pitoihin ja ylimääräisiin juominkeihin klubissa.
Sillä niinkuin konsuli Garman murehti Randulfkin puolestaan että Jaakko Worse meni hukkaan, kuten sanoi. Hän ei enää pilkannut Worsea, sillä se ei maksanut vaivaa. Vaan klubissa hän lämpöisen lasin ääressä uskoi ystävilleen kuinka surullista oli nähdä semmoisen merimiehen helmen, kuin Worse oli, perin pilattuna hengellisen vaimon kautta.
Hänessä rupesi liikkumaan suuria ajatuksia uudesta arvostansa, ja hän istui mutisemassa: Garman & Worse, ja ajatteli minkä vaikutuksen tuo tulisi tekemään Randulfiin. Ei hän kuitenkaan ollut oikein iloinen; se oli hänestä liikaa, oli tapahtunut liian äkkiä; ja hän häpesi puhua siitä.
Konsuli Garman moitti aina kälyjänsä siitä, ett'eivät olleet kertoneet hänelle kippari Worsen hankkeista haugelaisten suhteen. Hän arveli että kyllä olisi parantanut kipparin jos vaan olisi saanut hänet hoidettavakseen ennenkuin tauti oli liian pahaksi kääntynyt. Mutta Worse näytti olevan tyytyväinen, ja sehän oli hyvä niin kauan kuin sitä kesti.
Komea kulku kävi silloin sinne mitä mutkallisimpia teitä sillan yli ja lammikon ympäri, tai astuttiin veneesen ja soudettiin kolmella aironvetämisellä toiselle puolelle, lausuttaessa lukemattomia kohteliaisuuksia ja sukkeluuksia. Tätä kaikkea Morten Garman muisteli nuoruudestansa varsin hyvin. Itse oli hän koettanut pitää voimassa vanhat tavat ja temput, mutta se oli onnistunut vaan puoleksi.
Mutta Sakari meriaitta-renki oli sen jo ilmoittanut. "Oletko oikein varma asiasta?" kysyi konsuli Garman terävästi. "Me olemme hänet observeranneet kiikarilla herra konsuli! Se on yhtä varmaan 'Perheen Toivo', kuin minä olen syntinen ihminen Jumalan edessä. Se tulee juuri Sandsgaardin lahdelle". Morten V. Garman nousi nojatuolistaan.