Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kun ukko Swart tuli kotio, otti hän passin esiin ja sanoi eukollensa: "Tässä on nyt passi, ja minä seison siinä kokonaan". "Se mahtaa olla kaunis kuvaus se". "Kuules Frits", sanoi ukko Swart, "tules tänne ja lue passi meille. Alun saat hypätä yli. Ala ulkonäöstä". Ja Frits luki. "Pituus: viisi jalkaa ja yksi tuuma". "Se on oikein, se", sanoi Swart tyytyväisenä.
Kalle ja Frits vietiin ulos, ja Swart alkoi kertoa: "No, kuten sanottu, minä tulen rautatieltä ja tahdon mennä pastorin Henrikin luo. Minä käyn ja käyn ja haen ja haen ja kyselen ihmisiltä, mutta kukaan ei voi antaa minulle tietoja. Sillä välin oli tullut hämärä, ja minä kuljin ympäri pimeässä löytääkseni pastorin Henrikkiä.
Hän oli kyllä kiirehtinyt minkä oli voinut, mutta onneksi oli hän tullut ajatelleeksi, että Frits tarvitsi jotain lämmintäkin syödäksensä, ja se häntä oli pidättänyt niin kauan keittiössä. »Kas niin, Frits-poikaseni, syö nyt! Syö nyt niin paljon kuin suinkin jaksat! Sinä raukka et ehkä ole saanut mitään suuhusi koko päivänä? Ei mutta katsos, Dorotea, katsos vaan eikö hän ole kasvanut?
No, Frits, istus nyt poikani...» »Ei, naapuri», sanoi ukko Witt, »maltas vähän! Anna Kallen kirjoittaa, hän sen osaa; olihan hän ensimäinen lukkarin koulussa.» »No, istu sitten, Kalle!» sanoi Swart. Kalle istui ja Swart saneli hänelle, mitä hänen piti kirjoittaa, ja kun hän oli lopettanut, sanoi Swart: »Kas niin, poikani! No, lues nyt, mitä olet kirjoittanut!»
No, Frits, Kalle, Vepupp ja ukko Witt hyppäsivät vaunuun ja tarttuivat Swartiin mikä käsistä, mikä jaloista kiskoakseen hänet ylös rummusta, mutta turhaan, sillä kun he saivat Swartin ylös, nousi rumpu mukana, ja kun he laskivat hänet jälleen alas, vaipui hänen painopisteensä yhä syvemmälle rumpuun.
Swart oli kahdella päin, hän ei mielellään tahtonut ottaa kestitystä vastaan noilta miehiltä, mutta lopulta hän sentään tarttui taskukelloon ja sanoi: "No, jos te nyt niin välttämättömästi tahdotte pakoittaa minua, niin en minä pane vastaan, mutta sen sijaan pyydän minäkin, että te teette hyvin ja..." "Se on tietty, se". "Frits, poikani, ota eväskori tänne. Ei se! Se isompi, pöllö!"
"Herra Jumala", sanoi Witt, "jos minä sentään olisin kotona!" Frits sanoi! "Jospa minä olisin kotona äitini luona!" Ukko Swart sanoi: "Ei, tämä käy liian vaikeaksi!" Kalle sanoi: "Mitä hyötyä siitä on, että minä tässä istun ja heiluttelen jalkojani!" Mutta kaikki neljä sanoivat he: "Ah, jos me olisimme pastorin Henrikin luona!"
Samassa tarttui kaksi poliisia poikia niskasta ja talutti heidät putkaan, jossa heidät sijoitettiin koppiin n:o 1. »Herrajesta, mehän olemme rehellisiä ihmisiä!» »Hyvin mahdollista, mutta rauhoittukaa nyt huomiseksi», sanoi poliisikomisarius. Siinä he nyt istuivat. »Voi», sanoi Frits, »Jumala ties, missä isä nyt on!
Olihan hän jo ennenkin aina saanut antaa perää, nyt tuli tämä kirottu matka lisäksi, nyt ei hän enää koskaan olisi saava rauhaa. Frits Swart oli iloinen, hän meni onneansa kohden ja ajatteli nyt, mitä hän ja Dorotea sanoisivat toisillensa, kun ensimmäisen kerran kohtaavat toisensa.
Tyhmä poika, kuinka Dorotea olisi istunut siellä sateessa, sillä satoihan nyt! Frits huokasi syvään ja jatkoi matkaansa. Pian oli hän kotitalon pihalla. Siellä oli kaikki niin hiljaa ja rauhallista, ei hiirtäkään näkynyt liikkuvan siellä, ainoastaan sadepisarat ne putoelivat pihan kivitykselle. Frits meni porstuan ovelle ei, ajatteles samalla syöksi vanha Vahti haukkuen häntä vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät