Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
»Missäs hevoset ovat?» huusi ukko Swart kauhistuneena. »Missäs hevoset ovat?» huusi myös ukko Witt, ja Frits ja Kalle huusivat yhteen ääneen: »Mitä tämä on? Mihin hevoset ovat joutuneet?» »Ja varsat», sanoi Swart. »Mitä ihmeitä tämä merkitsee? Tämäpä vasta kummallista! Missä varsat?» »No, sanoi Juhani, »ne ovat veijarit vieneet tammojen mukana.»
Hän ei mielellään halunnut olla noiden junkkarien kestittävänä, mutta lopulta hänkin sentään tarttui kelloon ja sanoi: »No, jos te nyt välttämättä tahdotte pakottaa minua, niin en minäkään vastaan pane, mutta korvaukseksi pyydän, että tekin puolestanne teette hyvin ja...» »Tietysti, se kuuluu asiaan!» sanoi pasuunantoitottaja. »Frits, poikani, annappas se kori sieltä tänne!
Niin sanottuaan riensi hän keittiöön, ja Frits ja Dorotea istuivat nyt kahden kesken tuvassa, ja jos kohta suu oli vaiti, niin puhuivat kuitenkin silmät ja puhuipa myös lämmin kädenpuristus, ja Dorotean pieni soma ruusu-suu vastasi niin moneen kysymykseen, kun Frits veti hänet likemmäksi itseään ja hänen huulensa tekivät kysymyksiä.
Jos vaan se kirottu matka ei olisi ollut; mutta sillä tulee hän minua aina piinaamaan. Katsos, nyt tulee hän ja lukkari suoraan tänne meidän luoksemme. Nyt raju-ilma alkaa!" Frits meni pois Dorotean luo ja sitten he yhdessä menivät ulos huoneesta. Ukko Swart seisoi siinä kuin katuvainen syntinen. "No, eukkoseni, älä nyt ole suutuksissa, vaan anna kaikki olla hyvin jälleen!"
"Anna nyt asian olla äläkä sano mitään, se on paras. Mutta kun he ovat tulleet takaisin, silloin he saavat nähdä toista". Kun he olivat ehtineet tämän sopimuksen tehdä, astui Frits huoneesen.
Tämä oli kuin kaunis unelma, kuin jos hän olisi vaeltanut vieraassa maassa, jossa kaikki oli auringonpaistetta, laulua ja iloa. Esiriippu taasen poistui. "Kuules Frits", sanoi Kalle, "tämä on sama kappale kuin se minkä näimme Strelitsissä, kuin me olimme vähällä taittaa niskamme. Tuo pitkähameinen tuolla on sama kuin sielläkin, ja se pienempi, joka on niin lystin näköinen, on myös sama.
"Mitä piruja", huusi hän, "odota nyt silmänräpäys, minä tulen kohta". Mutta ei juna siitä väliä pitänyt, vaan kiiti pois. "Tämäpä oli kaunis juttu", sanoi Swart repien korvansa taustaa. Ja Frits ja Witt matkustivat ulos avaraan maailmaan, kunnes seisahtuivat seuraavalla asemalla. "Nyt en minä enää istu tässä alallani", sanoi Frits ukolle.
Witt teki toisella kädellään hunööriä, toisella pidellen takkiaan vartalonsa ympärillä, ja Frits pudisteli vanhan leikkitoverinsa kättä. »Mutta poika», sanoi Swart, »älä sinä nyt niin julmasti ahdistele häntä; hän ehkä saa hävetä meitä.»
"Menkäät hiiteen tolvanat!" "Frits, auta minua!" Ulkopuolella oli samaan aikaan aika meteli. Oikea Hukefrits ja "punanen" olivat saapuneet ja tahtoivat kaikin mokomin päästä sisään. Mutta vartija ei tahtonut heitä laskea sisään. "Ei teillä ole täällä mitään tekemistä", sanoi hän, "ne jotka ovat siellä sisällä, ovat siellä, minä olen saanut käskyn avata vaan kahdelle".
"Hyvää iltaa!" sanoi Juhani nostaen takkiaan. Mutta nyt tapahtui, että se pieni rasia, minkä Frits oli antanut hänelle Dorotealle annettavaksi ja jonka hän oli piilottanut lakkiinsa, putosi lakista ja vieri ales Swartin emännän jalkain juureen.
Päivän Sana
Muut Etsivät