Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Sano isällesi, että hänen pit..." Enempää ei hän ehtinyt sanoa. Hän matkusti nyt jälleen ulos avaraan maailmaan. Frits ei ollut kuullut, mitä ukko Witt huusi, hän ajatteli vaan pastorin Henrikkiä ja mitä hän oli sanonut, nimittäin että he kyllä tulisivat takaisin Berliniin eikä koskaan Belgiaan. Siinä istui nyt ukko Witt murheissaan; hän oli pannut kätensä ristiin.
Frits oli nyt yksinään jälellä. Hän oli unhoittanut koko ympäristönsä, hän ei kuullut eikä nähnyt muuta, kuin mitä näyttämöllä tapahtui. Hän kuuli ja näki niin kuin jos hän itse olisi ollut näyttämässä, kuin jos kaikki tämä todellakin olisi tapahtunut hänelle ja hänen rakkaalle Dorotealleen.
Kaksi vuotta kuluu pian, ja sitten minä suljen sinut syliini, niinkuin nyt tänään!» Ja hän kumartui ja suuteli tyttöä. »Hyvästi nyt», sanoi Dorotea tukahtuneella äänellä, »ja mene Jumalan huomaan!» Frits nousi ja meni. Mutta vähän väliä hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan Doroteaan päin; tämä lähtö oli hänelle raskas!
"No semmoisena", sanoi Swart, "emme me voi ottaa häntä mukaan, se ei käy laatuun". "Se ei laisinkaan käy laatuun", sanoi räätäli Flick. "Ei, se ei laisinkaan käy laatuun", sanoi Kalle Wepupp. "Poika", sanoi ukko Swart, "tule kohta tänne ja kerro kuinka tämä on tapahtunut!" "En minä sitä voi auttaa", sanoi Frits.
Kalle Wittin silmänkannet tulivat niin painaviksi, että hän nojasi päänsä isänsä syliin ja nukkui. Ja Frits hän ajatteli Doroteaansa ja mitä hän oli sanonut edellisenä iltana.
Frits ja Swart hypähtivät kohta ylös sängyistään kuin pistoleista ammuttuina, tarttuivat Wittin käsivarteen ja huusivat: "Naapuri Witt! Mikä teidän on? Menkäät rauhassa maata jälleen, olemmehan me matkalla Belgiaan!" Vihdoin Witt rauhoittui jälleen ja meni maata.
Kalle ja Frits he vetivät ja nykivät ukko Swartia niin että hänen tilansa vaan kävi pahemmaksi, kunnes rumpari ruuvasi rummun pois pingoituksestaan ja sanoi: "No, vetäkäät nyt!" He vetivät, ja ukko Swart oli pelastettu. "Hurraa!" huusi Kalle ja heilutti hattuaan. "Tässä hän nyt on". Tämä nyt oli hyvä kaikki, mutta pahin oli vielä jälellä.
"Herra Jesus, Dorotea", huudahti hän, "tuossahan seisoo Frits, minun oma poikani! Puhu nyt, oletko se todellakin sinä?" "No olen, minä se todellakin olen". "Mistä sinä tulet, kuinka olet sinä päässyt ovesta sisään?" Näin sanoessaan lankesi eukko hänen kaulaansa, suuteli häntä ja kysyi useita kertoja: "Mutta Frits, mistä sinä tulet?" "Kerro nyt, mitenkä sinun on ollut. Missä isäsi on?
»No siitä älä nyt enää välitä, Kalle», sanoi Frits, »mutta nyt meidän täytyy saada selko Henrikistä, jotta saamme yösijan hänen luonaan.» »Aivan niin, mutta poiketaanpas ensin tuonne sisälle. Siinä on kinkku ikkunassa ja sinne minä tahdon mennä, sillä olen nälissäni kuin susi; en ole syönyt mitään koko päivänä.»
»Pitikin hänen päästä vapaaksi sotapalveluksesta!» valitti Swartin emäntä. »Minä olen neulottanut Kallelle seitsemän uutta paitaa ja uudet siniset housut», ruikutti Wittin emäntä. »Frits saa uuden takin, ja nyt pitää hänen lähteä Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!» »Kuules, tiedätkö missä se Belgia on?» »En, kukapa sen voi tietää?
Päivän Sana
Muut Etsivät