United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poika päästäköön sill'aikaa naiset ulos pohjoisesta ja pitäköön sitten sanansa ruutikellarista. Olkoon menneeksi, sanoi Fieandt. Meitä ei ole enää kahtakymmentäkään asekuntoista miestä, mutta meitä on tarpeeksi monta kaatumaan hyvässä seurassa.
Levisi nämät lausehet sitt' yltä yleiseen, Jokainen myönsi Sandelsin tok' oikein lausuneen. "Ajatus Duuvall'," arveltiin, "ei liiaks riittänyt, Olj huono pää, vaan hyvä häll' olj sydän sykkäillyt." Otto von Fieandt. Oli Kristinasta mies, Otto Fieandt, hänpä ties Antaa muille käskyjänsä, Kun olj vanhin veljistänsä.
Mutta jättiläispoika Taneli Cajanus astui heidän tiellensä. Antakaa minulle sytytin, kuiskasi hän reippaasti, niin lupaan, että laukeaa. Mutta ei ennenkuin äitini ja sisareni ovat menneet pois linnasta. Uskallatko mukista? karjaisi suuttunut Fieandt Pois tieltä, poika!
Hän tietää hyvin kyllä, ettei hänellä itsellään ole mitään armoa odotettavana, ja sentähden tahtoo hän syöstä meidät kaikki turmioon. Fieandt kalpeni. Tuota hän ei ollut ajatellut. Häntä, nuhteetonta sankaria, syytettäisiin siitä, että hän olisi epätoivoissaan viatonta verta uhrannut. Mitä sanot sinä mieletön nainen! huusi hän. Sanomaton sekasorto syntyi tuossa hälisevässä joukossa. Ruutia!
Kun Erkki oli heittänyt kiven huoneesen, riensi hän Leskelään päin, jonka läheisyydessä luutnantti Fieandt vielä oli kätkössä miehinensä. "No", sanoi hän kun Erkki astui hänen eteensä, "mitä olet nähnyt." "Koko venäläinen yliesikunta on koossa Vihtakannan talossa". Fieandt oikein hypähti. "Tiedätkö sen varmaan?" kysyi hän innokkaasti.
Kajaanin linnan päällikkö, majuri Fieandt oli kutsunut sotaneuvoston kokoon linnan keskimmäiseen holviin. Emme saa ajatella loistavaa, komeissa vormupuvuissa olevaa esikuntaa. Siinä oli vain linnan puolustusväki, niin monta kuin sillä hetkellä muureilta liikeni. Mikä seura!
Luutnantti Fieandt oli jo tuntenut urhean partiomiehen, Erkki Ollikaisen. Lukemattomien vastusten ja kärsimisien perästä oli hän vihdoin päässyt Karhunsalmelle asti. Iltaa ennen kuin suomalainen joukko astui maalle Vaajasaloon joutui hän odottamatta, kun hän jo rupesi epäilemään Katrin löytämistä, kuulemaan kahden Vaajasalon ukon keskustelua.
Päivän ensimmäinen valahdus ulottui tuskin valaisemaan puiden latvoja, kun luutnantti Fieandt lähti marssimaan Leskelästä, jonka läheisyydessä eivät Suomalaiset olleet vihollisen vilahdustakaan nähneet. Suomalaiset menivät hajonneina suoraan Antin pirttiä kohden, jossa hän vaan muutama tunti sitte oli nähnyt nuoren morsiamensa voimatta pelastaa häntä.
"Ja jos hän on siellä, millaisessa tilassa hänen sieltä löydän? Kuolleena vai elävänä ja ehkä häväistynä? Luutnantti!" huudahti hän vihdoin kun tuskansa nousi korkeimmilleen, "tämä kulku on liian vitkallista minulle; sallikaa minun rientää edellä!" "Mutta jos syökset suoraan perikatoosi?" intti Fieandt. "No, se on sitte minun oma asiani". Näin sanoen lähti hän edelle.
Mutta illalla tuli vastustamaan voimallinen vihollisjoukko, joka yhä sai vahvistusta Turun kaupungista, ja Ruotsalaisten täytyi, taisteltuaan läpi koko yön, väistyä ylivoiman alla, mennä uudestaan laivoihin ja lähteä pois. Lintulahti, pari taloa Karstulassa, pari peninkulmaa luoteispohjaan päin Vaasan ja Kokkolan teiden risteyksessä. Siellä Fieandt kärsi tappion 3 p. heinäk. 1808.