Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Hästeskon vanha, 83 vuotias äiti Elsa von Fieandt, joka asui Wesalahden kartanossa Mikkelin pitäjässä, oli vapisevin sydämin seurannut tutkimuksen kulkua, toivoen hiljaisuudessa syytettyjen syyttömiksi todistamista ja armoa.
Sentähden rakastivat sotamiehet "tupakkatohtoriaan" ja Fieandt vannoi tuhannen tulimmaisen nimessä vihkivänsä hänet arkiateriksi sodan loputtua, sillä lähinnä kuulia ja ruutia ei ollut mitään maailmassa, joka hänen mielestään olisi niin hyvin ansainnut miehisen miehen kunnioitusta kuin kunnon mälli ja viisi sinistä veljeä.
Erään Savon jääkärin kivääri laukesi nimittäin liian aikasin ja luoti tappoi miehen Venäläisten ensi rivissä. Venäläiset, jotka luulivat sen hyökkäämisen merkiksi, vetäysivät lähellä olevalle niitylle. "Mars! Käykäät päälle!" huusi Fieandt nähdessään tämän liikkeen. Suomalaiset töytäsivät päälle, mutta Venäläiset eivät huolineetkaan odottaa heitä, vaan peräytyivät nopeasti veneillensä.
Nuoret ajutantit katsahtivat äkisti toinen toistansa silmiin ja hyvin punastuen sanoi Fieandt: »Herra kenraali, ettehän vain epäille, että meidän rinnassamme on kylliksi rohkeutta silloin, kun viimeinkin toiminnan hetki tulee, koska meillä kerran on ollut rohkeutta sokeasti totella teitä ja saattaa asiat sille kannalle, kuin ne nyt ovat?»
Leipää! Leipää! itkivät lapset, ja heidän pienet huulensa olivat niin siniset vilusta, että hampaat kalisivat. Tulkaa, sanoi Fieandt synkeällä äänellä Bertelsköldille. En kestä tätä kauemmin. Jättäkäämme sielumme Jumalan huomaan ja räjäyttäkäämme mitä pikimmin itsemme iankaikkisuuteen. Seitsemän tynnyriä ruutia oli tuolla alhaalla. Sekunnissa se on tehty. Tulkaa! Bertelsköld meni.
Suriko että päällä maan vain sorretaan ja sorrutaan? Toi hänet tuima vainotie, meit' iski miekka tuo; mut unhoita, mit' ollut lie, vain veljeskättä suo! Eloa koskee koston lait, mut haudalla on vaino vait. Ristiinasta oli mies, Otto Fieandt, hänpä ties muille käskyjänsä antaa, vesa vanhin veljeskantaa.
Pari tuntia tämän jälkeen lähti luutnantti Fieandt viidenkymmenen miehen kanssa saattamaan apua rasitetuille Vaajasalolaisille. Matkalle lähdettiin veneillä, jotka oitis ohjattiin suoraan Karhunsalmea kohden. Aamuaurinko valaisi jo puiden latvoja.
Luutnantti Fieandt astui sill'aikaa Venäläisiä vastaan, mutta pidättyi metsänrinteesen, kun ei hän tietänyt vihollisten lukua. Sitte piti heidän hyökkäämän vihollisen voimaa vastaan ja murtaman heidän rivinsä. Mutta tässäkin teki sattuma luutnantille kepposen joka olisi saattanut tulla hänelle kalliiksi elleivät Venäläiset olisi olleet niin päättämättömiä.
Suriko että lapset maan vaan vaivaavat ja vaivataan? Viholliskalpaa kantaen hän saapui sotimaan; mut hälle, anteeks antaen, ojenna kättä vaan! Eloa kosto tarkoittaa, mut hauta vihan sovittaa. Ristiinasta oli mies, Otto Fieandt, hänpä ties antaa muille käskyjänsä, ollen vanhin veljistänsä. Sodass' oli tosiaan everstluutnantti hän vaan; armeijass' ois olla suotu, jos ois tottelemaan luotu.
Kaikki henkii helpommin viileässä aamuilmassa ja lintujen viserryskin kuului kirkkaammalta ja suloisemmalta päivän kauniisti valjetessa. Sen taajan rantametsän suojassa, joka Leskelän talon kohdalla ulottui salmeen saakka, astui Fieandt kenenkään huomaamatta pienen joukkonsa kanssa maalle. Hän oli itse ensimmäinen, joka laski jalkansa Vaajasalon maalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät