Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Se oli nimeltään "Tagebuch eines Materialisten", ja tekijä oli Robert Schurich. Hyvin nuori tiedemies sullonut kaiken pessimisminsä tähän pieneen "päiväkirjaan". Luettuaan viimeisen korjausarkin kertoi Felldner hän oli ikäänkuin loppupisteeksi lennättänyt ohimoonsa revolverinluodin.
Hän ravisti päätään, hymyillen samalla tapaa kuin t:ri Felldner. Sitten käänsi nukkuja hitaasti päätään, avasi silmänsä muutamaksi sekunniksi ja katseli Adelsvärdiä unen pöpperössä. Kasvojen ilmeessä oli jotakin vienoa, lapsellisen tyytyväistä, kun hän näki toisen istuvan siinä.
Nykyaikainen uusrenessanssi sisästä ulospäin. Joka haaralta hän haeskelee kaunista unta. Jonakin koreana päivänä hän ällistyttää meitä keijukaisella tai merenneidolla jota ei kukaan ole ikipäivinä nähnyt. Hän tuhlaa kaikki rahansa gondooleihin ja kuuleman mukaan aivan yksin! Minä olen häntä varottanut! murisi Felldner. Täytyy ruveta pitämään huolta hänen kasvatuksestaan.
Felldner on oikeassa. Mutta samalla hän varotti...! Kaikkea vielä olenhan minä jo paatunut. Sitäpaitsi en löytänyt sieltä luostarisaarelta, mitä etsin. Minäpä olen koko pöhkö!... Ja hän tunsi vastenmielisyyttä ja harmia ajatellessaan kääröä huiveja ... köyhyyttä ja huonoa hoitoa... Neero vihelsi taas.
Felldner kohteli kaikkia kolmea rouvaa niin huomaavaisesti kuin osasi. Puhelu kävi italiaksi, ranskaksi, saksaksi mieltä myöten tai sekaisin. Pikkuinen eloisa Letizia Dalmatiasta tarttui ensimäisenä punssiin ja pani ilon hyvään alkuun. Vähän ajan päästä hän oli istumassa Kronstadtin sylissä. Pitkä, vakava Ruotsin jättiläinen piti hänelle hauskaa seuraa.
En minä sitä itselleni! selitti Adelsvärd kierrellen. Onko sinulla potilaita? nauroi Felldner ja silmäsi häntä terävästi rillien lävitse. Siis ruvennut töhertämään minun ammattini alalla? Naisihmistäkö sinä parantelet? Kenties! vastasi Adelsvärd kuivasti.
Adelsvärdin täytyi kiskoa loitommalle tämä pikku mies, joka sitten jäi istumaan sohvan nurkkaan ja muististaan lausumaan Heinen runoja, samalla puuskuen viinistä ja lemmenvaivoista. Kronstadt ruotsalainen, kelpo toveri laahasi hänet viimein mukanaan pois. Felldner haukotti uudestaan. Hänellä oli varhain aamupäivällä sairaiden vastaanotto.
Tyttö viittasi lyhyellä, lujalla kätösellä, jonka sormet olivat koukistuneet kämmenen puoleen: Minä olin paha. Minä lupaan, etten kiipee puuhun. Mutta tohtori sinä et ole. Tohtori tulee aina, kun pannaan hakemaan. Hyvästi! Hän istui Felldnerin luona. Oli jo hämärä. Felldner oli vihdoinkin tullut kotiin sairaskäynneiltä, väsyneenä ja hajamielisenä mutta ystävälle oli hänellä kädenpuristus.
Pienessä piirissä oli kolme nuorta miestä, joiden viikot todella olivat karvaita. Siksipä he saattoivatkin juhlia. Nerokas eteläsaksalainen lääkäri ja runoilija, t:ri Fritz Felldner, oli asettunut Venetsiaan ja päässyt jo hyvälle alulle hankkiessaan itselleen nimeä ja potilaita. Hän sai vuorokaudesta irti uskomattoman paljon.
Kalpea hän on, pikku Maria, viehättävän kalpea; mutta onhan hän jo aikoja terve; hän ei ole sairas ... ja jos Felldner toisi tänne epäuskonsa ja hysteriansa, käskettäisiin hänen niine hyvineen mennä tiehensä. Jyrkästi. Mennä hän saisi ja samalla koko se papisto. Maria oli oikeassa, kun puristi kätensä nyrkkiin tuota tukahuttavaa Venetsiaa vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät