United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Felldner käytti melkoisen osan tulojaan vanhojen hopeakalujen keräämiseen. Niitä oli vielä Venetsiassa. Ei sitä ilkeä muunlaisesta astiasta syödä ja juoda kuin hopeisesta väitti hän. Se erottaa meidät luontokappaleista ja venetsialaisista, jotka luovuttavat hallustaan kaikki perintönsä voidakseen kuljeskella Markus-torilla hienosti puettuina.
Adelsvärd kiikutti tuoliaan maltittomasti. Felldner sanoi: Minä en päästä sinua, ennenkuin olet maistanut kaikkein vanhinta Chianti-viiniäni. Puoli tuntia pitäisi sinulta siihen liietä ellet tahdo niin paljoa uhrata ystävillesi! Adelsvärd katsoi kelloaan. Hän ei ollut vieläkään vetänyt sitä käymään ja hänen mieleensä muistui...
Felldner kehotti häntä silmää iskien: No puhu vaan, mitä aiot!... Adelsvärd pudisti päätään ja ajatteli vanhaa raatajaa ja puolta tuntia. Hän tunsi vahvan viinin jo ehtineen vaikuttaa ja imi sikarista pitkiä haikuja. Ota toinen! sanoi Felldner. Sinä poltat nopeasti! Kronstadt kierteli pehmeitä viiksiään; joi pitkin, verkkaisin siemauksin; häneen ei se pystynyt.
Minä minun pitää mennä minulla on vielä tänä iltana paljon puuhaa! esteli Adelsvärd hämillään ja otti uuden sikarin, jota hänelle tarjottiin. Näitä Upmann-sikareja sopii polttaa ainoastaan puoleksi huomautti Felldner. Sillä tapaa säästyy ainakin siltä nikotiinilta! Mutta kylläpä te pohjoismaalaiset olette traagillisen näköisiä, kun tapaatte toisenne.
Hän oli ainakin johdonmukainen sanoi Felldner päätteeksi.
Hysteriaa! kiehui hänen mielessään. Felldner on oikeassa, Felldner on mies minä olen houkkio, ajan tauti on merkinnyt minut, meidät kaikki. Helvettiin päin!... Maria! huusi hän taas. Heitä mokomat lapsellisuudet. Tule nyt heti!... Ei vastausta. Oli tullut hämärä. Hänen silmissään vain häämötti puutarhan käytäviä. Hän retkahti raskaasti penkille ja joi koko vesiruukun. Hiki virtasi hänen otsaltaan.
Koko mies häipyy pelkäksi auringonlaskuksi, kuutamoksi ja aamunkoitoksi. Luulenpa muuten keksineeni siihen keinon!... Keinosi on jo täällä taskussani ja nyt tahdon lähteä! sanoi Adelsvärd posket punaisina. Felldner vei hänet syrjään ja sanoi maltillisesti, vakavasti: Sinä jäät täksi iltaa tänne. Minulla on jotakin puhuttavaa sinun kanssasi ja sitäpaitsi aion toimittaa pikkuisen yllätyksen.
Usein olen ajatellut pitkitti Felldner ja hipaisi katseellaan Adelsvärdiä että kultasepän oppipojat näyttävät jokapäiväisessä elämässään meille tietä. Kun he pajatyöstä päästyään pesevät kätensä, ei likaantunutta vettä heitetä hukkaan. Se siivilöidään huolellisesti. Siitä kerätään kultaa. Ja vaikkapa saataisiin vain pikkuruinenkin osa unssia, niin se on kuitenkin jaloa metallia.
Ja kun ei ole villakoira, jolla ei ole rahoja, vaan ihminen, joka on ne menettänyt rakkauteen niin kiukustuu siitä ihan käppyrään niinkuin villakoira, kun on ollut niin tyhmä kuin aasi! Vaikka upseerit vain puolittain ymmärsivät hänen württembergiläistä italiaansa, nauroivat he ja näyttelivät valkoisia hampaita mustien viiksien alta. Juuri niin! myönsi Felldner. Omne animal ... j.n.e.
Federigo! Sinäkö sieltä tulet? huusi Adelsvärd ja kurotti itseään sillan kaiteiden poikki. T:ri Fritz Felldner, pitkä, hartiakas herra, katsahti ylöspäin. Kuun kajastus sattui kirkkaana välkkeenä hänen rilleihinsä ja heitti hänen silmäykseensä tavallista enemmän petolinnun, kotkan, näköä.