Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kädessä oli hänellä soikea esine, joka oli kääritty mustaan silkkiliinaan. Everstiluutnantin synkkämielisyys ei jäänyt Jakobsson'in tarkalta silmältä huomaamatta, vaikka tämä otti vastaan häntä tavallista sydämellisemminkin.
Jos lukija tahtoo tehdä hyvin ja astua sisään, niin olemme nyt kaikin hauskassa, kaksikerroksisessa asuinrakennuksessa eräällä Länsi-Suomen suurtilalla. Voimme siis nyt häiritsemättä tehdä talonväen tuttavuutta. Erään everstiluutnantin perhe asuu talossa. Itse isäntään emme saa ollenkaan tutustuakaan, mutta vierashuoneessa näemme hänen kuvansa nuoruuden ajoilta: jäykkä herra, tuikea katse.
Kauvan viipyi Fleming kuningattaren luona, ja everstiluutnantin kärsiväisyys oli katkeamaisillaan, etenkin koska hän halusi olla saapuvilla kokouksessa, johon "P.C.G. seura" tänä iltana kokoontui. Hän oli jo päättänyt muitta mutkitta lähteä pois, kun ylipäällysmies samassa silmänräpäyksessä tuli ulos kuningattaren huoneesta, nähtävästi hyvin mielenkiihkossa ja levottomana.
Kun hän oli tässä työssä, kokoontuivat hänen ympärillensä kaikki pihalla olevat henkilöt. Nuristen ja kiroillen katselivat he hänen työtänsä. He olivat kaikki talonpoikia paitsi yksi, joka puvusta päättäen kuului ylhäisten herrojen palvelijoihin. Tämä tunkeutui ripeästi everstiluutnantin ja hevosen välille, sekä huudahti suuttuneena: "Tämä on toki liian omavaltaista ja hävytöntä, herra!
He olivat nyt aivan totisella mielellä ja näyttivätpä hiukan alakuloisiltakin. Kun he olivat tervehtineet, astui se luutnantti esiin, joka edellisenäkin päivänä oli näyttänyt malttavaisemmalta ja kääntyi everstiluutnantin puoleen, sanoen: "Herra everstiluutnantti!
"Nimeni on Sigge Niilonpoika N , byn herra", sanoi everstiluutnantin voitettu vastustaja kopeasti ja vaivoin hilliten vihaansa, "ja vaikka te ette ole suvultanne tasa-arvoinen taistelemaan kanssani, niin masennan kuitenkin julkeutenne".
Mies suomalainen juurta juurevinta, kuin vanha visarunko rustopinta; ei leikin saatu häntä hämminkiin, siin' iskua ja vankkaa vaadittiin. Hän ties sen itse, suott' ei kansa kehu, ett' ukko Törnessä on miehen mehu: mies kannallaan, mik' arvo olikin, everstiluutnantin tai majurin.
"Sieltä, Teidän Majesteettinne!" "Onko tämä nuori upseeri sen everstiluutnantin poika, josta puhuitte?"
Nuori aatelismies kalpeni vihasta, veti miekkansa ja hyökkäsi everstiluutnantin kimppuun. Tästä syntyneen melun johdosta, hyökkäsivät kaikki sisähuoneessa olevat saliin, jossa nuot kaksi taistelijaa parhaillaan mittelivät miekkojansa. Niinkuin isäntä oli sanonut, kuului seuraan ainoastaan nuoria aatelismiehiä. Yhteensä oli heitä kahdeksan, ja neljällä heistä oli upseerinpuku.
Tosin myönsi hän, että hän, herra Mörk, jonkun kerran kiireessä oli kohdannut kaivatun, mutta nyt ei hän pitkään aikaan ollut nähnyt vilaustakaan hänestä. Mitään ei saattanut tehdä everstiluutnantin löytämiseksi, etenkään kun ei tiedetty milloin ja mihin hän oli kadonnut.
Päivän Sana
Muut Etsivät