Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Olimmepa vähällä jättää mainitsematta vielä yhden perheessä olevan vieraan, nimittäin 22 vuotisen ylioppilaan Bernhard Freymannin: komeapukuinen, kohtelias ja hieno, pienikasvuinen herrasmies, everstiluutnantin erään vanhan asetoverin poika. Tämä oli käymäseltään talossa, hän kun oli lähdössä 2-vuotiselle matkalle Pariisiin, perinpohjin oppimaan diplomaattien kieltä.
Selvää on, ett'ei korkeampi hovisuosio, vaikka se olisikin päättänyt väkisin vetää everstiluutnantin puoleensa, olisi pitkälle saanut senlaatuista henkilöä, ei ainakaan semmoisessa hovissa, jossa imarteleminen ja pintapuolisuus olivat saaneet jo melkein kiistämättömän vallan.
Sisähuoneessa puhuttiin niin kovalla äänellä, ett'ei suljettu ovi voinut estää yhtään sanaa kuulumasta Jakobsson'in ja everstiluutnantin korviin. Vasten tahtoansakin olivat nämät siis pakoitetut kuuntelemaan; sattumalta oli keskusteluaine sen-laatuinen, että he kuuntelivat niin halukkaasti, jotta puhelu heidän itsensä kesken lakkasi.
Kamaripalvelijansa käski hän sill'aikaa toimittamaan everstiluutnantille virvoituksia, ja lähti sitten niihin huoneisin, jotka häntä varten oli pantu kuntoon. Herra Holm saattoi everstiluutnantin erääsen saliin, jonka katto oli varustettu mainittavan kauniilla ja hyvin kalliilla laudoituksilla, ja kysyi, kun he sinne olivat saapuneet, millaisia virvoituksia hän tahtoi.
Senjälkeen suostuttiin kaksintaistelun paikasta, ja sittenkuin yhtymis-aikakin oli määrätty k:lo 6:ksi seuraavan päivän iltapuolella, lähti everstiluutnantti pois Jakobsson'in seurassa, joka metelin aikana oli asettunut puisevan tuolin taakse, vakaasti päättäen käyttää sitä lyömäaseena, jos everstiluutnantin kimppuun olisi käynyt useampia vastustajia yht'aikaa.
Tämän tälläisen menettelynsä kautta saavutti hän suuressa määrässä asujanten mielisuosiota niillä seuduilla, joilla hänen väkensä majaili taikka joidenka kautta hänen joukkonsa matkusti, mutta hänen miehensä napisivat ääneen ja olivat yksimieliset siitä, että everstiluutnantin omatunto oli liian ahdas ja arka.
Harvoja henkilöitä vaan tuli everstiluutnantin vastaan, ja ehkäpä hän juuri sentähden tarkasteli näitä harvoja sitä tyystemmin. Hän näki kaksi henkilöä kulkevan linnanpihan poikki ja tähysteli heidän askeleitansa ja liikkeitänsä niin tarkoin, kuin olisi hänen toimenansa ollut heidän vakoilemisensa.
Everstiluutnantti Stålsköld huomasi hänen alati sivullansa, valmiina auttamaan milloin ja missä sitä tarvittiin. Siten olivat he yhdessä asettamassa paikoillensa raskasta arkkua, joka uhkasi katkaista käsipuut. Everstiluutnantin kasvot olivat käännetyt mereen päin, ja kädellään nojautui hän toiseen harukseen; herra Mörk oli juuri hänen takanaan.
Pidä sitä hyvin! Se on, kuten näet, kaunis eläin, enkä tahdo kaiken maailman tavaroistakaan kadottaa sitä, sillä se on kantanut minun monessa verisessä tappelussa". Liikutettuna everstiluutnantin anteliaisuudesta ja siitä ilmoituksesta, että hän oli ottanut osaa kolmenkymmenenvuotisen sodan kauheisin veritöihin, kumarsi kestikievari syvään ja nöyrästi.
Pidot jatkuivat sitten tanssilla ja illalla paljon yli puoli-yön. Noin kello 3 aamulla käski kuningatar everstiluutnantin laittautumaan valmiiksi, jonka jälkeen tämä lähti pihalle, missä hänen palvelijansa seisoi häntä odottamassa pitäen suitsista hänen levottomasti korskuvaa ratsuansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät