Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Tyttäresi? Mitenkä niin?" "No ajatelkaas, hyvä rouva, niin oli kuin kivestä: patsas mikä patsas! Eikös hänellä tunteita olekaan. Sisar Anna no se oli niinkuin olla piti. Se on hieno ihminen. Mutta Eulampia jolle minä mitäpäs sitä salaisin? olen suurempaa hellyyttä osoittanut! Eikös hänen ole sääli minua?
Minä vilkasin salaa Martin Petrovitsh'in tyttäriin. Anna oli iskenyt silmänsä puhujaan, enkä minä koskaan ollut nähnyt häjympiä, enemmän kärmeen-omaisia ja kaikessa häjyydessäänkin kauniimpia kasvoja! Eulampia oli kääntynyt pois ja seisoi kädet ristissä; ylenkatseellinen hymy oli enemmän kuin koskaan ennen kutistanut hänen täyteläiset ruusuiset huulensa.
"Täytyyhän laulu laulaa niin kuin se on, Wolodja", vastasi Eulampia, kääntyi ympärinsä ja havaitsi minut. Me huudahdimme yht'aikaa ja riensimme eri haaroille. Minä kiirehdin pois lehdosta ja astuttuani pienen kedon poikki olin Harlow'in puutarhan edustalla. Mitä minä sain nähdä sitä ei minulla ollut aikaa mietiskellä ja turhaa se olisi ollutkin. Minä astuin puutarhan aitaviertä.
Minä huomasin, kuinka Sletkin nopeasti ja arjistellen viskasi pois pyssynsä, niinkuin varastetun kappaleen, kuinka kaikki samassa silmänräpäyksessä rupesivat vieromaan häntä ja hänen vaimoansa, vaikk'ei kukaan puhunut sanaakaan; kuinka ihmiset astuivat pois heidän läheisyydestään. Eulampia oli tosin syypää yhtä paljon kuin hänen sisarensakin, mutta häneen tämä vierominen ei ulottunut.
Tuon tuostakin keskeytti Harlow lukemista, virkkaen: "kuuletkos, Anna, tämä on sinulle, sinun uutteruutesi tähden!" tahi: "tämän minä lahjoitan sinulle Eulampjushka!" ja sisaret kumartelivat kumpainenkin, Anna syvään, Eulampia vain päätänsä nyykäytellen. Shitkow sitä vastoin lipaisi kieltään. Eulampia vilkasi häneen salaa.
Hän käänsi hieman päätänsä ja minä tunsin hänessä Eulampia Harlow'in. Tunsin hänet heti kohta, en epäillyt rahtuakaan, eikä siinä ollut epäilemistäkään. Sellaisia silmiä kuin hänellä, ja erittäinkin sellaista huulten asua ylpeätä ja tunnokasta, en ollut nähnyt kellään. Hänen kasvonsa olivat pitemmät ja laihemmat kuin ennen, iho tummempi, siellä täällä rypyissä.
Mutta yksi asia on", lisäsi hän, puhuen verkalleen, "josta tekisi mieleni teille mainita. Näettehän, ei minua hämmästyttänyt eilen Souvenir'in joutava jaaritus, eikä viskalikaan minua hämmästyttänyt, vaikka hän onkin hyvin säntillinen ihminen, ei hänkään, mutta hämille minut sai..." Harlow'ilta jäi ääni kulkkuun. "Kuka?" kysyi äitini. Harlow katsahti häneen ja vastasi: "Eulampia!" "Eulampiako?
"Mitä, tytär?" vastasi Harlow ja tuli aivan seinän ääreen. Hänen kasvoillaan ilmaantui, mikäli minä osasin eroittaa outo nauru kirkas, iloton, ja juuri siitä syystä kummallisen kamala, paha nauru... Monta vuotta sen jälkeen näin samanlaisen naurun, erään kuolemaan tuomitun kasvoilla. "Herkeä jo, isä", lausui Eulampia. "Me olemme pahoin tehneet. Me annamme sinulle kaikki takaisin. Tule alas!"
Ensi alussa en voinut eroittaa mitä hän lauloi, mutta sitten kuulin aivan selvästi seuraavat säkeet tunnetusta vanhasta laulusta: Tule, tule, ukonpilvi, tule vainenkin Tapa, tapa multa appi-taatto taitenkin Iske, nuoli, iske anoppihin-äitihin Nuoren vaimon minä kyllä tapan itsekin. Eulampia lauloi yhä kovemmin ja kovemmin; erittäinkin kuuluvasti äänsi hän viimeiset sanat.
Sletkin se loikoi loikomistaan nurmella, naurahdellen, mutta tyttö näytti vaan alin-omaa kiertelevän hänen ympärillään. "Katsopas vaan", virkkoi hän viimein, "kaikkia niille päähän pölähtääkin." "Kuinka niin?" kysyi Eulampia. Sletkin kohotti vähän päätänsä. "Kuinkako niin? Mitäs lauluja sinä oikeastaan laulat?"
Päivän Sana
Muut Etsivät