United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eulampia ei nostanut silmiänsä hänkään; kerran vaan hän kääntyi ympärinsä ja katseli kotvasen melkein kummastellen sulhastansa, joka myöskin oli nähnyt tarpeelliseksi tulla Sletkin'in perässä kuistille. "Millähän oikeudella sinäkään täällä olet?" Niin näkyivät kysyvän nuo kauniit, pulleat silmät Sletkin oli muuttunut muita enemmän.
"Pahoin tekivät", virkkoivat muut. "Kovahan se oli teille, se vainaja", virkoin minä eräälle miehelle, jota tunnustelin Harlow'in talonpojaksi. "Ka, tietty se, herrahan se oli", vastasi mies, "mutta pahoin ne tekivät sittenkin." "Pahoin tekivät", kuului jälleen joukosta. Haudallakin seisoi Eulampia aivan kuin tympeytyneenä. Ajatukset häntä vaivasivat ... raskaat ajatukset.
"Heitä jo valtaan, isä!" puheli Eulampia, ja hänen äänensä soi niin ihmeellisen lempeästi "
"Valehtelet: meidän se on!" "Sinä sanot: meidän; minä sanon: hänen se on!" Sletkin kiekahti vimmoissaan ja julmasti katsahti Eulampia häntä suoraan silmiin. "Kas, terve, terve, tytär armas!" pauhasi Harlow katolta. "Terve, Eulampia Martinowna! Kuinkas sinä voit ja jaksat ystäväsi kanssa?... Makeastiko yhä suudellaan ja hyväillään?" "Isä!" lausui Eulampia heleällä äänellään.
Sisaret olivat asianmukaisesti mustissaan kumpainenkin, mutta näyttivät enemmän hämmästyneiltä kuin murheellisilta, semminkin Eulampia. Anna oli ottanut päällensä nöyrän, paastoisen muodon. Hän ei kumminkaan pakoittanut kyyneleitä silmistänsä; pyyhkäisihän vaan usein hivuksiansa ja poskeansa kauniilla, laihalla kädellään. Eulampia oli ajatuksissaan.
Ja milloin Martin Petrovitsh vaan haluaa lähteä ajelemaan jonnekin, niin ei hänen tarvitse muuta kuin pyytää meiltä hevosta. Emme me sitä häneltä kiellä. Pyhäpäivinä, jolloin hevosilla ei ole mitään työtä, vallan kernaasti!" "Wladimir Wasiljevitsh!" virkkoi Eulampia kumeasti, ikäänkuin kutsuen häntä pois, liikahtamatta kumminkaan paikaltansa.
Nurmikolla, muutaman askelen päässä hänestä, astuskeli Eulampia, maahan tuijottaen. Hän näkyi etsivän jotakin ruohosta, sieniäkö sitten lienee etsinyt vai mitä silloin tällöin notkistuen alas, kättään kurottaen ja laulellen puoli-ääneen. Minä pysähdyin samassa ja rupesin kuuntelemaan.
"Mitäs sinä tässä rupeat meidän puolestamme isännöimään?" puuttui Sletkin puheesen. Eulampia rypisti entistä tiheämmiksi kulmakarvansa. "Minä annan sinulle takaisin oman osani, annan kaikki tyyni. Lakkaa, isä jo! Anna meille anteeksi. Anna minulle anteeksi." Harlow naurahteli vaan.