Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Hän painoi päänsä Eugenin olkapäätä vasten ja kuiskasi: "Muistan kaikki teen kaikki, mitä tahdot, jos nyt vain unohdat tämän ikävän päivän ja olet iloinen ja hyvä pikku Dorallesi taas..." Hän katsoi hymyillen Eugenia silmiin, ja Eugen hymyili hänelle takaisin. "Mutta nyt sinun täytyy mennä", sanoi hän levottomana, "minä saatan sinua.
Ja hän nauroi ilman mitään aihetta, kuten hänen toisinaan oli tapana tehdä; tämä nauru harmitti aina Eugenia. "Ei ole minun syyni, että olen ollut kauan tulematta", jatkoi vieras, "minulla on ollut liian ikävä ja silloin ei aina tiedä, mitä pitää tehdä..." "No, minkälaista oli kylpylaitoksessa minun lähdettyäni?" keskeytti Dora nopeasti.
Hän tunsi hyvin eroituksen sisariensa ja itsensä välillä, laulun ja tanssin ja kaiken siinä piilevän runollisuuden, ja hyvyyden ja hyödyllisyyden ja lystikkäisyyden välillä. "Entäs minä mikäs minun nimeni sitten on?" kysyi Eugen, jota Lisbetin puhe huvitti. Lisbet kääntyi äkkiä ja katseli tutkivasti Eugenia. "Tage Klok", sanoi hän sitten päättävästi.
Sillä Lovisan periaatteisiin kuului, että hän ei mennyt nukkumaan, ennenkuin valo sammui Eugenin huoneessa, jolloinka saattoi otaksua, että hän oli paneutunut levolle ja nukkunut. Sitä tapaa oli "Visa" noudattanut siitä asti, kun hän oli hoitanut Eugenia ja istunut hänen pienen korivaununsa ääressä lastenkamarissa.
Vilpitön toivoni ja hartain haluni todella on, että voisin tehdä vaimoni onnelliseksi." Nämä Eugenin vakavat sanat tekivät niin syvän vaikutuksen rouva Hjortiin, että hän puhkesi itkuun, sanoi Eugenia "pojakseen" ja tahtoi uudestaan syleillä häntä. Mutta Eugen arveli nyt jo tarpeeksi rauhoittaneensa rouva Hjortin äidillistä levottomuutta, hän vetäytyi varovasti pois ja meni morsiamensa luo...
Rouva Blum tunsi omantunnonvaivoja, kun oli kohdellut Eugenia niin kylmästi, ja koetti sentähden nyt osoittaa hänelle osanottoa, jota hän ei kuitenkaan sydämessään tuntenut. "Milloin aiot julkaista kihlauksesi?" kysyi hän matalalla, lempeällä äänellä, pää hieman kallellaan. "Sunnuntaina." "Rakas poikaseni", alkoi kauppaneuvos, "isällinen velvollisuuteni on..."
Rouva Hjortilla oli usein, ja varsinkin Eugenin läsnäollessa, tapana painostaa sanaa parkani tavalla, joka huvitti Doraa, mutta joka harmitti Eugenia yhtä paljon kuin hänen oman äitinsä selittämättömällä äänenpainolla tekemä kysymys: "Mitä sinulle kuuluu, poika parkani?"
Toisenlaisten olosuhteitten vallitessa olisi everstinkin vastaus ollut toinen, sillä hänen mielestään oli avioliitto omiaan tekemään miehen onnettomaksi; mutta nyt hänestä, samoin kuin Eugenistakin, tuntui hyvältä saada liittoutua Blumin herrasväen pahaa tuulta vastaan. "Siinä tapauksessa, rakas poikaseni ... onnittelen sinua ... onnittelen sinua sydämestäni!" huudahti hän ja syleili Eugenia.
"Rakas poikani", sanoi rouva Hjort, levittäen kätensä syleilläkseen Eugenia, "Dora on nyt viimeistä iltaa vanhassa kodissaan ... huomenna te teette ikuisen liiton keskenänne... Tahdon senvuoksi antaa sinulle siunaukseni ... ja ... antaa sinun oikein tuntea, että nyt ... että tästälähin pidän sinua omana poikanani."
Rouva Hjort oli naurettavan ystävällinen, sanoi Eugenia "pojakseen" ja "rakkaaksi vävypojakseen", Eugen oli kylmän kohtelias, ukko Penn hajamielinen kuten aina, ja muita perheenjäseniä vaivasi jäykkyys, johon tämä uusi tulokas oli syynä.
Päivän Sana
Muut Etsivät