Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Te ette kuule mitään rukousta ettekä mitään kirousta. Ja ne, joidenka kuvana olette olevinanne, piloittelevat Jumala tiesi missä, ja nauraisivat meille jos voisivat nähdä kuinka notkistamme polviamme puupalasen edessä!" Ja hän potkaisi palaset sänkynsä alle, ett'eivät estäisi häntä kävellessänsä. Samalla hetkellä kuului ulkoa paukahdus, ikäänkuin pyssyn-laukaus.
Anni tuli samassa sisälle. Ulla pakisi: »Enpä minä tahdo olla ensimmäinen uutisten tuoja. Koska ette näy mitään tietävän, niin olen puhumatta.» Anni katseli, ikäänkuin olisi kyselmä huulilla ollut. Ja Matti sanoi: »Puhu suusi puhtaaksi, Ulla.
Yes!... Goddam... Shocking!... Tuota rahaa käytätte te, kun ette tahdo maksaa ettekä vastata mitään... Mutta Bibin kanssa se ei enää käy laatuun... Tehkäämme välit selviksi, vanha veijari...» »Mutta, mestari Lebeau, te puhutte todellakin minulle niin kiivaasti, että...» intti toinen englanniksi murtaen.
HURMERINTA. Mutta hyvä rouva Danell, ette suinkaan te ikkunasta? ROUVA DANELL. Pihalla on kauppaneuvoksen härkä. HURMERINTA. Minä lähden ajamaan sen pois! Ei ei ei ei, se surmaa teidät. HURMERINTA. Mutta eihän se ole kuin tavallinen härkä? ROUVA DANELL. Ei ei ei, ette saa mennä, minä pyydän ja rukoilen. Se oli eilen puskenut muuatta miestä niin pahasti, että oli tullut verta. Ette saa mennä!
"Tuskinpa, jos ette liene nähneet hänen tappavan sitä, johon vimmastui", vastasi seppä yhä vaan samalla kuiva-kiskoisella äänellä. "Yhtähyvin voin, jos sinä niin tahdot, Heikki, kaikesta muusta huolimatta käskeä tuota maankuljeksijaa toiseen kortteriin, vaikkapa jo huomispäivänä".
Kas, jatkoi kreivi, jatkaen leikinlaskuaan, tehän punastutte kuin tyttö... Huomaan selvästi, että jo olette satimessa... Järjestäkää asiat vain niin, että heti kotiinpalattuani saan olla häissänne isän sijaisena!... Mutta seuratkaa nyt minua työhuoneeseen, saadaksemme hieman keskustella rakkaasta Gunilholmastamme, jota te ette suinkaan saa unohtaa pappilan tyttöjen vuoksi.
"Mutta", sanoi Scrooge, "te ette mielestänne kohtele minua pahasti, kun maksan päivä-palkan, vaikkei mitään työtä tehdä." Konttoristi muistutti, että se tapahtui vaan kerran vuoteensa. "Viheliäinen puollustus, kun käy joka viideskolmatta joulukuuta varkaissa toisen taskussa!" vastasi Scrooge, pannen päällystakkiansa nappiin leukaan asti.
Senjälkeen hän soitti, kutsutti Kvitsinskin luoksensa ja määräsi: heti paikalla on lähdettävä vaunuilla Jeskovoon, Martin Petrovitsh haettava esille, maksoi mitä maksoi, ja tuotava takaisin. "Ilman häntä ette saa tulla takaisin!" lopetti hän. Tuima Puolalainen kumarsi ääneti ja läksi ulos. Minä palasin huoneeseni, istahdin jälleen akkunan ääreen ja ajattelin kauan aikaa sitä, mitä nähnyt olin.
Odottaos, sieluni, hiukan vain, nyt ylkä jo saapuu kohta! Ell'ette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan. Mieli mull' on kirjoittaa Lasten nöyryydestä. Ketään ei voi pahentaa Puhe suinkaan tästä. Rakas sielu, neuvoa Vapahtajan kuule! Herran omaa puhetta Turhaks älä luule!
Ellette usko minun rehellistä naamaani, vastasi kivalteri levollisesti, saan luvan esittää teille tämän pikku koristuksen ... varmaankaan ette näe sitä ensi kertaa ... senkin asian minä tiedän. Samalla hän veti esiin laatan, jollainen siihen aikaan oli poliisin virkamerkki. Tavallisen poliisipalvelijan laatta oli tinasta, mutta kivalterin hopeasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät