Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
«Juuri sen vuoksi ei pidä antaa hänen odottaa meitä minuuttiakaan tänään!» vastasi äiti, «eikä milloinkaan toistekaan, jos minä vaan voin sitä estää. Jos ette nyt ole valmiit, niin lähden luotanne.»
"Lieneekö minua määrätty juuri muuksikaan," virkkoi Severin, "minä tunnen itseni tällä hetkellä sangen kehnoksi." "Se on hyvä, ettäs tunnet; pahempi olisi, jollet tuntisi; sitte ei olisi toivoa parannuksesta." "Te vaimot olette onnellisia; te ette joudu senlaisiin kiusauksiin." "Kylläpä niitä on meilläkin kiusauksia," sanoi Mari. "Muista esimerkiksi Liisaa."
NATHAN. Ette? Ette, Daja? Kas, mitä haittaa! Julmat haaveilijat! Josp' on se enkeli nyt sairaana! RECHA. Sairaana! DAJA. Sairaana! Ei, älkää toki! RECHA. Mua kylmä karmii! Daja, koetas, kuin jää on otsani, niin lämmin muulloin! NATHAN. On tottumaton ilmanalaamme tuo nuori frankki, tottumaton nälkään, säätynsä kovaan työhön, valvontaan. RECHA. Sairaana! DAJA. Nathan niin vain arvelee.
Te olette nyt onnenne kukkuloilla ja olette saanut loistavan koston: olette syössyt vihamiehenne mahtavuuden harjalta ja viette nyt hänet kuolemaan yhteiskunnan hylkyjen joukkoon. Paha vain, että ette kykene musertamaan hänen sieluansa ja taivuttamaan häntä jalkojenne juureen. Mutta, jatkoi hän, tiedättekö mitään äitinne ja sisarenne kohtaloista?
Naimi ja Kaarina tulivat sisään, saalit hartioilla ja ompelukset mukana. Mitä te täällä oikein toimitatte yötä päivää? Tällä kertaa me luemme, sanoi Lauri. Mitä te luette? Kalevalaako? Ei Kalevalaa. Snellmanin kirjoituksiako? Emme. Ette niitäkään, no, mutta mitäs sitten? Raamattua. Ohoo... Nyt vasta huomasi Naimi, minkä Kaarina jo heti oli huomannut, että he olivat totisia ja juhlallisia.
Se on ritari ja hänen asemiehensä. He laskeutuvat jo satulasta pihalla. Se on siis hän. Hänen nimensä? Te ette tiedä hänen nimeänsä? Pietari Kansleri kieltäysi sitä mainitsemasta. Hän sanoi ainoastaan, että lähetetyn piti kohdata minut
»Teidän siis onnistui päästä päämääräänne?» »Toivon, herra maaneuvos, että sodan historia on siitä antanut teille todistuksen.» »Hm!... Missä tilaisuudessa teidät haavotettiin?» »Palatessani.» »Miksi ette jäänyt sinne, missä olitte?» »Siksi, että olin sotamarsalkalta ottanut tuodakseni erään vastailmotuksen.» »Tämän toisen uhkayrityksen olisitte voinut säästää itseltänne.»
HOOKON. En ropoakaan lahjoita siitä, minkä Jumala minulle antoi! NIKOLAUS PIISPA. Hyvä. Kirje! kirje! Viljam! SIRA VILJAM. Kaikki syntinne, syntymästänne saakka siihen hetkeen, jolloin voiteen saitte. NIKOLAUS PIISPA. Eikö edemmäksi? Enkö täydelleen siksi kuin menen pois? SIRA VILJAM. Herra, te ette tee syntiä tänä yönä.
Aivanko todella? Sganarelle. Aivan todella. Te hyvä herra, ette tarvitse valittaa, että teille ei ole oikein tehty. Näette sen, kuinka minä kaikki toimitan järjestyksessä. Te rikotte meille antamanne sanan, minä vaadin teitä miekkasille, te ette myönny siihen, minä pieksän teitä kepilläni, eikö tämä kaikki ole niinkuin sen pitääkin olla?
»Hyvä», sanoi hän, »meidän täytyy antaa myöten ja hillitä itseämme. Minä en mene minnekään, siinä kaikki!» »Setä Ebenezer», sanoin minä, »tämä ei mielestäni selvitä asiaa. Te kohtelette minua kuin varasta. Te ette kärsi minua täällä talossanne, sen osoitatte minulle joka sanallanne, joka hetki. Ei voi olla mahdollista, että te pidätte minusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät