Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Väki katseli häntä epäröiden. Oliko niin paljon jalomielisyyttä kruunun kantajassa? Saattoiko se, joka itse oli mahtava, sääliä tätä turvatonta surujen maata? Mitä uskoa? Tietääkö kuningas tästä mitään? kysyi eräs sotamies. Mitä arvelet? Kuningas? toisti Maria. Oletteko miehiä? Vai ettekö tahdo minua ymmärtää?
Jeanne joutui siitä niin hämilleen, ettei tietänyt, mitä sanoa. Vihdoin lausui hän epäröiden: Minähän annoin sinulle ne rahat vain... Julien ei antanut hänen puhua loppuun. Niin kyllä. Mutta yhdentekevä on, ovatko ne sinun tahi minun taskussani, kun meillä kerran on yhteinen kukkaro. Enkähän minä kielläkään niitä sinulta, annanhan sinulle sata frangia.
Aloin silloin pahoitella: "No voi, voi sentään!" "Niitä oli kyllä, mutta ne ovat jo loppuneet", valehteli nyt puotilainen epäröiden, pulasta selviytyäkseen ja kysyi: "Mutta eikös saisi mitä muuta olla?... Meillä on hyviä naisten sukkia ja... "Ei!" keskeytin minä nopeasti. Itsepäisesti jatkoi siihen puotilainen, päätään kallistellen: "Ja naisten käsineitä ... ja..."
Vihdoin sopersi Jeanne? Oletko edes ollut onnellinen? Peläten herättävänsä eloon joitakin ikäviä muistoja, jupisi Rosalie epäröiden: No ... kyl ... lä, rouva. En mä voi valittaa. Oon vissist' ollu onnellisempi kuin te. Yks asja vain on mun sydäntän' vaivannu', se ett'en mä tänne jäänn'... Sitten hän äkkiä vaikeni pelästyneenä, että oli koskettanut siihen kovin ajattelematta.
«Missä Eeva on?» kysyi Elise näennäisen välinpitämättömästi. Ulla säpsähti, punastui ja kalpeni vuorotellen ja vastasi epäröiden: «e en tiedä ... hän on mennyt ulos, luulemma!» «Minne hän on mennyt?» kysyi Elise äkkiä levottomasti. «Luulen hänen menneen nuoren herran haudalle.» «Haudalleko? näin myöhään! Onko hän käynyt siellä ennenkin iltaisin?» «Tämä on nyt kolmas ilta!
Kala on huomannut tulleensa yllätetyksi, joutuneensa vangiksi ja koettaa nyt vapautua. Se tempoo, pudistaa kahlettaan ja huomaa kun vapa on notkea ja rulla herkkä että kahletta tuskin onkaan. Sitä on kuitenkin vähän, joka häntä pidättää, vaikkei hän sitä näe, ainoastaan vähän tuntee. Siitä täytyy päästä eroon. Lyhyitä hyökkäyksiä oikeaan ja vasempaan, pyöräyksiä ikäänkuin epäröiden, mihin ryhtyä.
»En voi», hän sanoi, »minun täytyy rientää. Hyvää vointia.» Hän katseli epäröiden ympärilleen, ikäänkuin peläten ilmituloa, ja yritti lähteä liikkeelle. »Sanokaa, missä asutte, ja minä tulen teitä tervehtimään myöhemmin», hän sanoi nähdessään, että minä kävelin hänen vierellään ja että aioin pitää hänestä kiinni nyt, kun olin hänet löytänyt. »En», vastasin päättävästi. »Teidän pitää tulla oitis.»
Aabel seisoi allapäin ja vastasi epäröiden: »En minä tarkottanut kuninkaan ja maan pettämistä, minä vain sanoin, että meille käy niin huonosti että koko maa joutuu häviöön, ell'ei kuningas kohta palaa.» »Huono lintu olet, kun et jaksa kantaa omia höyheniäsi!» huusi Antero. »Aina toki parempi sinua.» Armfelt.
Hänet täytyi keskeyttää, ja paroni kysyi: Milloin tahdotte mennä vihille? Mies muuttui taas äkkiä ujoksi ja joutui aivan ymmälle. Vihdoin viimein sai hän epäröiden sanotuksi: Eik's' mun ens' olis saatav' paperi? Nyt paroni suuttui: Tehän saatte, hiisi vie, naimakirjan. Sehän on paras kaikista papereista. Mies ei hellittänyt kuitenkaan: Sill' välin olis' vai' hyvä saada pien' lappu.
Hän ei enempää kuin toisetkaan ymmärtänyt, mitä Tullan sanat merkitsivät; mutta niiden salaperäisyys vaikutti häneen, ja hämillään ja liikutettuna hän pari kertaa ystävällisesti ja osaaottavasti siveli Tullan punoittavia poskia. "Mutta, tyttöseni, etkö luule että tulet katumaan...?" sanoi hän epäröiden.
Päivän Sana
Muut Etsivät