United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nuo onnelliset, jotka istuivat pöytien ympärillä, ylpeitä rouvia, nuoria, ihania neitosia kauniissa puvuissa, niin olivat kuin enkeleitä... Pianon luona istui eräs ja soitti, toiset puhelivat ja nauroivat. Ville unohti itsensä ovensuuhun seisomaan eikä osannut muuta kuin katsoa töllistellä. Talon neiti kait se oli, tuo, joka hänet ensin huomasi, koska kiiruhti eteiseen. Mitäs asiaa?
ANNA. Niin, istua mun anna! MARIA, johdattaa häntä puun luokse, jota vastaan hän laskee istumaan. Taivas! Meitä Ei kenkään auta. Lausu, vieläkö Sun haavas verta juoksee, enkelini? ANNA. Ma enkeli? En! Taivaan enkeleitä En nähdä saa, en niitten kuorissa Saa riemuvirttä laulaa konsanaan. Mun kättäni on veri saastuttanna; Sen saastan kyyneleet ei pestä voi.
Ja lopuksi, eikö puolet erehdyksistä tässä maailmassa ole tulleet siitä, että ihmisen henkistä ja siveellistä luontoa on eroitettu? Eikö ihminen yhteydessä kanssaihmistensä kanssa 'enkeleitä lähesty'? Ja eikö siveellinen järestö ole oikea jänterejärestö? "Minä kysyn tätä teiltä suurimmalla nöyryydellä.
Kreivinna huomasi pian heidän sydämmiensä tilan, ja ken voi semmoista tarkemmin huomata kuin mamma, joka toivoo saada polvillansa hypittää pieniä enkeleitä lapsensa lapsen haamussa? Hän oli kyllä ensin hänkin toivonut aatelisia syitä enkelihypitykseen, mutta nytpä huomasi hurskas kreivinna, että sanan julistajalla ja enkelillä on hyvin paljon likeistä yhteyttä.
"Totta vastasitte", alkoi ylioppilas taas, "mutta muistattehan kouluajoiltanne, että Ruotsissakin asuu ihmisiä. Ja ihmisiä, tosi ihmisiä tulee tosi runoilijan kuvata, sillä, näette sen, kirjailijain teosten pitää olla ihmisten elämän peilinä, ja maa ei ole täynnä pahoja henkiä ja enkeleitä, vaan ihmisiä.
Kaikki maassa matelevat, Taivon tähtitarhoilleen, Salamatkin säkenöivät, Virrat, vuoret lumineen, Kaikki luonnon ihmevoimat Taiten laitoit liikkumaan: Kukan kunkin kohdallensa, Auringonkin paistamaan. Pieni siemen synnyttävi Kasvikunnan kaunehen, Päivän säde elvyttävi Luomakunnan kuollehen, Mutta suurin luonnonihme Olen itse, ihminen, Alempana enkeleitä Kuva Luojan suuruuden.
Veisun hurskaat säveleet soivat kauas uudenvuoden yöhön, ja Aiken ties, että nämä olivat Jumalan enkeleitä, jotka lauloivat: "Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, maassa rauha, ihmisille hyvä tahto." Kun kuu kohos yli tunturien, oli Herra Jesus Aiken Judnirin kantanut kotihin. Hän makas kuolleena kirkon oven edessä, autuaallinen hymy huulilla, kasvoilla ja hän vietti uudenvuoden juhlaa taivaassa.
Ja sentähden rupesi hänen kuvailemaan, minkä näköinen Jumala oli istuessaan siellä, ylhäällä taivaassa enkelein keskellä ja Jeesus oikealla kädellä, kuunteli rukouksia ja katseli kuka ei rukoile, ja lähetteli enkeleitä asioilleen tänne maan päälle. Hän kääntyi katselemaan että jos sattuisi näkemään enkelin laskeutuva kartanolle pihlajaan tai lentelevän taivaalla.
Taas minä joskus vilaukselta näen äitini, kun hän arasti liikuttaa huuliansa näitten kahden välissä, jotka kumpikin jyräävät hänen korvassaan, niinkuin matala ukkosen ääni. Taas minä äkkinäisellä pelolla kummastelen, onko todennäköistä, että hyvä, vanha pappimme on väärässä, mutta Mr. ja Miss Murdstone oikeassa, ja että kaikki taivaan enkelit ovat rankaisevia enkeleitä.
"No, en minä tiedä; mutta, kun hän oli minun kanssani, näytti siltä, kuin olisi koko huone ollut enkeleitä täynnä ja välisti niinkuin Vapahtajani olisi seisonut vieressäni, hymyillen minulle aivan niinkuin imettäjä ennen hymyili. Ja kun hän oli kipeä, oli huone aivan tyhjä. Mutta jonkun ajan perästä alkoivat enkelit tulla jälleen; ja nyt, kun minä rukoilen, minä luulen, että Jumala kuulee."