United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne hienot palveliat sitten! Kaikki vain juhlavaatteissa. Hanna oli hurmaantunut. Oliko hän kerrassaan taivaassa. Soittoa kuului niin ihanaa, niin kaunista, että oikein korvissa kumisi ja sydämessä suloisesti, niin somasti tuntui. Oliko hän jo taivaassa! Ei enkeleitä sentään näkynyt. Ne olivat kaiketi vielä näkymättömissä. Ihanat immet tosin sipsuttivat huoneissa, vaan ei heillä siipiä ollut.
Pojat, jotka niin usein riitelevät, ovat olleet kuin enkeleitä keskenään." "Hän on kovin hauska ja miellyttävä tyttö, ja kovin musikaalinen", jatkoi hän.... Meillä oli tavattoman hauska ... ne saivat aikaan sekakuoron ja lauloivat saarissa ja järvellä. Meillä oli aivan juhlaviikko. Minua hän oikein hemmoitteli en ole, jumala paratkoon, semmoisella juuri pilattu. Toivon, ettet ymmärrä minua väärin.
Niin että pian oli suuri parvi enkeleitä lentämässä töyrään äyräältä alas maahan, josta kiipesivät äyräälle ja taas enkeleinä alas. »Katsokaa minua!» huusi jokainen lähtiessään lentämään ja koetti olla miten paraiten enkelin näköinen. Elsa hajotti palmikkonsa, levitti hiukset hartioille ja sitä noudattivat heti kaikki. Vaan Elsa huomasi taas uutta siihen.
Senvuoksi hän nyt kaikin mokomin halusi, että pastori ja kultakutrinen Beatrice mitä pikemmin astuisivat alttarin eteen ja sitten Herra siunatkoon niitä pieniä enkeleitä! Viikon perästä pastori tuli jälleen. Kaunis oli syksyinen ilta, tähdet tuikkivat taivaalla, ja pastori istahti Beatan kanssa jasmiini-majaan. Pastori nosti viimein kätensä ylös ja lausui: "Neiti Beata!" "Herra pastori!"
Hänellä on yksi lapsi, tytär, nimeltä Cecilia kyllin kaunis houkutellaksensa minkä kuolevaisen tahansa rakastumaan, jota Decimus Roach ei ole vakuuttanut siitä että aviottomuudessa on oikea 'Enkeleitä Läheneminen'. Sitä paitsi hän on tyttö, jonka kanssa voi puhua. Tekin voisitte hänen kanssansa puhua.
Eräs hyvin kaunopuheinen kirja, jossa aviotonta elämää kiitetään ja jonka nimenä oli "Enkeleitä lähestyminen," kuuluisan Oxfordissa asuvan oppineen Decimus Roachin kirjoittama, oli tehnyt niin syvän vaikutuksen hänen nuoreen mieleensä, että hän helposti olisi voinut ruveta munkiksi, jos hän olisi ollut katolilainen.
Mielteet, jotka ilmaisevat muita ihmisiä, eläimiä tai enkeleitä, voisivat puolestaan helposti olla kokoonpantuja oman itseni, aineellisten kappalten ja Jumalan mielteistä, vaikk'ei muita ihmisiä, eläimiä eikä enkeleitä maailmassa olisikaan. Aineellisten kappalten mielteissä ei liioin ole mitään niin suurellista ettei ne voisi olla minusta lähtöisin.
Hanno armastellen pisti Maikin käteen kukkaset, Vastalahjaks kaunihisti Maikki antoi rukkaset. Tuomaalta. Tuomas, ollen nuori miesi, Uskoi, tiesi: Enkeleitä kaikk' on naiset. Naituansa sitten Tuomas Senkin huomas: Enkelit on kahdenlaiset. Karhujen etuoikeus. Karhuja tansittaa esivalt' ei Suomessa anna, Karhut ne kuitenki saa miehiä tansittaa. Kasvanut ilo.
Siinä tytöt vuodattamaan surun kyyneleitä Muuten ihmeen kauniita kuin taivaan enkeleitä: Vanhemmall' on sini silmät, kellertävä tukka, Huulet valkopunervat kuin lempein ruusun kukka, Otsa, posket muodokkaat ja silkin hienokaiset, Kaula pyöree; ympäröi sen keltahaivenaiset.
»Tytöt, tytöt! nyt minä tiedänkin miten vasta ollaan oikein kuin enkeleitä ... nyt minä tiedät... Näin.» »Voi, joo joo!» huusivat kaikki ja ehättivät riisuutumaan paitasilleen. Nythän sitä vasta näytti oikein enkeliltä, jalatkin kun paremmin näkyivät. Ja näin oli lystimpääkin. »Katsokaa, tytöt, katsokaa minua!» huudettiin taas. Ja tosiaan katseltiin, kuka se oli sievin enkeli.