Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Karhun penikka ei sen vuoksi, emonsa kanssa kuljeskellessaan, kunnes oli täysikasvuinen, tullut ajatelleeksikaan vihollisia; ja Kroofin kaltainen jättiläinen emona, penikka saattoi huoletta nauraa vaikka pantterillekin. Yksinkertaiset olivat senvuoksi penikan opittavat, sen emonsa vieressä tallustellessa.
Suan seinähän sivalti, harjan paiskoi patsahasen, sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Silloin on hukka Lemminkäistä, tuho poikoa pätöistä, kun suka verin valuvi, harja hurmehin loruvi." Läksi lieto Lemminkäinen pimeähän Pohjolahan vastoin kieltoa emonsa, varoitusta vanhempansa. Hyöteleikse, vyöteleikse, rautapaitoihin paneikse, teräsvöihin telkitäikse.
Emopa sinun elätti, imetti ihanat rinnat ihanasta itsestänsä, valkeasta varrestansa; monet yöt unetta vietti, monet atriat unohti tuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa. "Ken emon unohtanevi, maammonsa masentanevi, elköhön Manalle menkö, hyvän tunnon Tuonelahan! Manalassa on makso tuhma, kova kosto Tuonelassa emonsa unohtajalle, maammonsa masentajalle.
Kesken näitä vakavampia toimia se aina ennätti emonsa jaloissakin telmimään taikka takajaloillaan rattoisasti tepastelemaan.
Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun." Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli: "Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri, mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani." Aina kieltävi emonsa lähtemästä Lemminkäistä Saaren suurehen sukuhun, laajahan lajiperähän: "Siellä piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua." Mitä huoli Lemminkäinen!
Vieri siitä virstan, toisen, pakeni palasen maata salon synkimmän sisähän, korven kolkan kainalohon. Näkevi salaisen saunan, piilopirtin pikkaraisen kahen kallion lomassa, kolmen kuusen kulman alla siellä ehtoisen emonsa, tuon on valtavanhempansa. Siinä lieto Lemminkäinen ihastui ikihyväksi. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ohoh äiti armahani, oi emo, elättäjäni!
Sinne jäi hänen nuori suloinen vaimonsa itkemään, sinne hänen kivuloinen emonsa suremaan, köyhyyttä kärsimään. Hän oli juuri mieheksi päässyt; oli näyttänyt siltä kuin uusi aurinko olisi taivaalle noussut. Kirkkaana oli vanhan vaimon otsa loistanut, olivatpa hänen silmänsä säkenöineet, kun hänen poikansa hänelle nuoren, reippaan miniän toi ja voimakkain käsin uuden kodin heille rakensi.
Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla.
Niinkuin Alkmeon, isän pyytämänä, emonsa oman murhas: täyttääksensä tunteita lapsen tunnottomaks tuli. Täss' on sun huomattava, että tahtoon sekoittuu väkivalta, jonka vuoksi rikosta moist' ei voida anteeks antaa. Vapaasti vaikk' ei tahto suostu pahaan, se siihen suostuu sikäli kuin pelkää, jos kieltäytyy se, pahaa suurempata.
Päivän Sana
Muut Etsivät