Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Oi, jos hän olis uskollinen ollut, Vaikk' ainoost' ihka chrysoliitist' oisi Minulle taivas uuden mailman luonut, En siihen olis häntä vaihtanut! EMILIA. Mun mieheni? OTHELLO. Niin, hän sit' ensin kertoi; Hän kunnon mies on eikä kärsi saastaa, Jot' inhaan työhön tarttuu. EMILIA. Miehenikö? OTHELLO. Miks sitä matkit? Kuulethan sen: miehes. EMILIA. Oi, rouva! Rakkautt' ivannut on konnuus!
OTHELLO. Vait! se paras sulle! EMILIA. Ei puolta sitä voimaa sulla lyödä Kuin mulla kärsiä. Oo, tyhmä pöllö!
Kamreerilla oli kuitenkin pieni vika, hän tahtoi olla mikä hän ei ollut ja sentähden hän ojensi itsensä, vaikka se häntä kirveli, ja sanoi: "Ole järjellinen, Emilia kulta, järkevä ja älä murehdi tyttöä kauemmin". "Murehdi häntä? Minä en murehdi, mutta rakastan hänen muistoansa ... ja sentähden ovat nämä pikkukalut minulle rakkaat".
"Miksikä et tahdo huvittaa minua sillä, että tulet kanssani, kuten olet luvannut?" "Kirje, kirje!" ajatteli Emilia; mutta punastuen sanoi hän vain vieläkin kerran: "minä halukkaammin olen kotona". Algernon suuttui, hän punastui kovin ja silmänsä leimusivat. Hän meni ulos, ja paiskasi joksikin lujasti oven kiitti.
Kääri siis kapineesi kokoon ja lähde tänne mitä pikimmin sitä paremmin. Maanantaina Algernon tulee Tukholmaan ja hänen kanssaan myöskin minun sulhaseni. Minä en ole ollut niin arka ja monimutkainen kuin Emilia, mutta enpä ole sentään valinnut huonommin kuin hänkään. Arvidini on kaunis ja sorea ja hänen sydämmensä kultaa kalliimpi. Isäni pitää hänestä paljon, ja sehän minulle on suurimman arvoista!
"Kun ei nyt teissä ollut kenessäkään sen vertaa älykkäisyyttä, että olisitte kynttilän sammuttaneet!" huudahti kornetti ja katsoi harmistuneena erittäinkin minuun. Helena kuiskasi hänen korvaansa jotakin, ja hän meni Julian kanssa huoneesta ulos. Helena ja minä olimme nyt hiljaa ja ääneti, mutta Emilia nähtävässä sielun-tuskassa kulki edes ja takaisin lattialla, puhuen ikään kuin itseksensä.
"Jollet rakasta?" toisti Emilia hämmästyneenä, "totta maar häntä rakastan, ja sepä se juuri on pahin onnettomuus, sillä rakkauteni estää minua näkemästä hänen vikojansa". "Sitä ei suinkaan kukaan otaksuisi siitä päättäen, mitä tässä äsken puhuit", vastasin minä hymyillen.
En milloin ole tuntia elämästäni hyödyttömänä antanut kulua! EMILIA. Jokaista työtä seuraa siunaus! Tuomas astui samassa perä-ovesta ja sai von Mahlowilta viittauksen olemaan hiljaa. ERNST. Mutta nyt tahdon kaksinkertaisesti tehdä työtä, sillä se tarkoittaapi saavuttaa kohtaa, joka tekee minua onnellisimmaksi ihmiseksi.
"Emilia kyllä sentäänkin tulee kauniiksi", sanoin minä Julialle, häntä siten lohduttaakseni; "mene sinä nyt vaatettamaan itseäsi päivällisiksi. Muista, että sinulla myöskin on sulhanen, jota sinun tulee miellyttää". "Hohho, tuo ei ole vaikeaa; vaikka asettaisin säkin hameekseni ja ruukun päähäni, net hänen mielestänsä kaunistaisivat minua varsin erin-omaisesti".
"Voi sentään! voi sentään! mitä tästä tuleekaan?" sanoi Julia ja näytti onnettomalta, ikään kuin hän olisi tahtonut maata ja taivasta huutaa avuksensa. "Muista, Emilia, isääsi!" "Minä laskeun hänen jalkainsa juureen, eikä hän ole vaativa lastansa menemään iäiseen onnettomuuteen!"
Päivän Sana
Muut Etsivät