Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Tehkää hyvin ja käykää istumaan. ELISABETH. Kun en muistanut minäkään tässä ilossa. Hyvää päivää, Rosina, päivää, Emilia. ELISABETH. Maiju raukka on täällä vallan onnettomana. ROUVA SAV
Emilia ja Algernon olivat iäksi päiviksi yhdistetyt. Emilia meni vanhempiensa luo, syleilläksensä heitä. Hän minusta näkyi nyt olevan ihan toinen ihminen. Lempeä valo säteili hänen otsallaan ja silmissään, hohtava lämmin puna paloi hänen poskillansa. Hän oli kerrassaan muuttunut nuoren onnellisen morsiamen ihanne-kuvaksi. "Jumalan kiitos!
"Sehän onkin kaikki, minkä minä tahdoin tietää. Saan kunnian". "Hyvästi, rouvani". Luutnantti palasi kotia, heittäytyi sängylleen ja vaipui kaikenlaisiin mietteisin. "Mitä hittoa tämä on!" huusi hän monta kertaa suurella äänellä; "miksi on Emilia kirjoittanut minulle? Hän määrää yhtymisen minun kanssani eikä näyttäydy siinä!" Hän otti Emilian kirjeen, käänteli sitä käsissään ja aukasi sen.
Molemmat naiset tarttuivat uteliaasti kääryyn, tutkiakseen sen sisällystä. "Ei ne ole samoja lusikoita", huusi Emilia; mutta täti sysäsi hänet syrjään kyynäspäällään ja kantoi niin kiiruusti ulos paketin, ettei solminnut edes kiinni ruokaliinan neniä. Luutnantti tuli nähneeksi yhden näistä ja luuli siinä huomaavansa veritahran näköisen punaisen pilkun.
"Mutta kukas antoi teille tuon paketin?" Emilia ei vastannut mitään, vaan seurasi tätin esimerkkiä ja meni ulos.
Koko perhe näytti onnelliselta, ja kaikki oli eloa ja iloa. Sokeaa ei tänä iltana seurassa näkynyt. Viisi päivää häitten edellä. Vaikka maanantai hauskasti ja iloisasti loppui, heräsi Emilia kuitenkin tiistai-aamuna voihkaten: "taaskin olen yhden päivän lähempänä tuota hirveää hääpäivää!" Aamupuolella tuli Algernon'ilta kauniita lahjoja.
Minä tunnen rikkauden kohtalaiset päivät. Työssä vaan on elämän höyste! Tässä on käteni, ja sen valan, jonka minä itselleni äitisi ankean haudan reunalla annoin, panen toisen kerran käteesi: älä jätä minua, minä olen ijästi sinun! EMILIA. Oi, sen tiesin! Sielusi on suuri ja puhdas, niinkuin kätesi vahva ja voimakas.
Niin olis mua nuhdella hän voinut: Laps olen nuhdeltaissa. JAGO. Mik' on, rouva? EMILIA. Voi, Jago, mauri häntä huoraks haukkui Ja viskas häneen moista herjan saastaa, Jot' ei voi uskollinen sydän kestää. DESDEMONA. Sen nimen ansaitsenko, Jago? JAGO. Minkä nimen? DESDEMONA. Jonk' antaneen hän sanoi maurin mulle. EMILIA. Hän huoraks häntä sätti.
EMILIA.
JAGO. Kyllä, hyvä herra. OTHELLO. No, herrat, haluttaako linnaa nähdä? YLIMYS. Teit', armollinen herra, seuraamme. Kolmas kohtaus. Linnan puisto. DESDEMONA. Siit' ole varma, Cassio hyvä, että Sun edukses teen kaiken minkä voin. EMILIA. Se tehkää, rouva; Jagokin hän suree, Kuin koskis häntä tuo. DESDEMONA. Se kunnon miesi! Huoletta, Cassio! Mieheni ja teidät Teen yhtä hyviks ystäviks kuin ennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät