Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Silloin, Kalervo, partas tärisee kuin haavanlehti myrskyssä ja emäntäs ilon kyllyydestä valjentuu, ja murheenne sen perään, joka teiltä metsään eksyi ja, niinkuin näyttää, ainiaksi katosi, keventymän pitää hänen kauttansa, jonka siaan saatte, hänen, joka teitä lähestyy niinkuin mies vuosia sitten turpeen alle peitetty.
Tahdotko seurata minua Bayeriin, Marja, minun punertava mansikkamarjani? Tahdotko seurata sotamiestä? MARIANA. Moni tyttö ennen minua on ollut yhtä hullu ja iskenyt kouransa sotamiehen patruunataskuun. TIMOTEUS. Oivallista! Uljas tyttö, kelpo tyttö; mutta emäntäs, luulen, ei juuri kohtele sinua ansiotas mukaan. MARIANA. Saakeli ottakoon sen tattari-ämmän!
Niin, sinä. Tiedä, sanoi hän vältellen. Onhan sitä kysytty ja hintojakin tarjottu, mutta... Meillä on siinä niitä poikiakin ja... Poikia! kirkasi nauraen Vehmeröinen. Luuletko sinä poikien olevan Pihlajaniemes sinun tähtes? Tai sinun emäntäs tähden, äitinsä?
EDGAR. Sun hyvin tunnen, nöyräselkä konna; Emäntäs paheita niin palvelit sa, Kuin häijyys suinkin toivoo. GLOSTER. Kuoliko hän? EDGAR. Levätkää, isä: istukaatte tuohon! Nyt taskus näytä: kirje, josta kerroit, Voi hyödyks olla. Hän on kuollut; sääli, Ett' olen minä surmamies! Kas tässä! Sallitko, vaha? Ethän soimaa, siveys? Vihollisemme mielen nähdäksemme Avaamme rinnan; kirjett' eikö siis!
MACBETH. Poika, käske, Ett' emäntäs, kun juomani on valmis, Kilistää kelloa. Käy maata sinä. (Palvelija lähtee.) Tuo onko puukko, silmissäni tuossa, Päin kättä kahva? Annas sinuun tartun! En sua saanut, ja tok' yhä näen sun. Sa, turman ilmiö, sua eikö koura Käsitä niinkuin silmä? Taikka tietkö Vaan mieliluulon puukko, tyhjä haamu, Vaan kiihtyneiden aivojeni luoma? Sun yhä näen, niin käsin tuntuvana Kuin tämän, jonka tässä paljastan. Sa näytät mulle tien, jot' aion käydä; Ja tuommoist' asett' on mun juuri tarvis. Muun aistimiston narriks silm' on tullut, Tai vie se niistä voiton. Yhä näen sun, Terä, kahva täynnä veripisaroita, Joit' äsken niiss' ei ollut. Tyhjää kaikki; Verinen teko vaan se silmissäni Näin kuvastuu. Nyt toinen puoli maata On niinkuin kuollut; häijyt unet hiipii Makaajan luo läp' uudinten; nyt velhot Hekaten kalvaan uhrijuhlaa viettää; Ja laiha murha, vartijansa, suden, Kehoitus-ulvonnasta säikkyneenä, Kuin himokas Tarquinius, määränpäähän Salaisin rosvoaskelin kuin haamu Näin hiipivi. Sa luja, vankka maa,
Päivän Sana
Muut Etsivät