Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mutta elä sinä sure ollenkaan, meillä eletään niinkuin munallakin. Minä toin nytkin kauppiaasta kaikkea, mitä käskit. Ja siellä kauppiaassa sanottiin että emännänkin pitäisi käydä. Ja, ja kyllä meidän pitää käydä, ne ovat niin ystävällisiä, että aivan meidän pitää käydä. Vai mitenkä?"
"Olisi minulla vielä hiukan puhelemista kanssanne. Muistattehan sitä äskeistä puhettamme pellolla?" "Muistan kaiketi! Kas tuossahan on nuttu! Ettäkö toden teolla aikoisitte niinkuin naimapuuhiin ruveta! No, tarvitseehan kunnon talo emännänkin." "Sepä se on, sepä se on äitikin alkaa jo käydä vanhanpuoleiseksi, ja pitäisihän minunkin aikanani naida."
Sen jälkeen kun näitä kyhäelmiäni aloin kirjoitella, on useita muutoksia tapahtunut kotipiirissämme. Niinpä on Maria mennyt luotamme, aloittaen uudella nimellä uutta elämää, ja vaatimaton pikku asunto täällä lähellämme pitää vaimoni sekä Jennyn toimeliaat aatokset yhtä paljon vireillä kuin emännänkin. Maria, kuten aavistinkin, on tunnollinen, milteipä huolestunut emäntä.
Palvelijoita auttoi hän heidän rahasäästöjensä sijoittamisessa ja näiden kautta saavutti hän emännänkin suosion. Toisin ei voinutkaan käydä, sillä olihan Tom aina iloisen näköinen, esiytyi kaikissa tilaisuuksissa vilkkaana ja rattoisana ja ruokapöydässä hän oli vallan verraton pitämään vieraiden mieliä vireillä ja innostamaan heitä peliin ja juomatavarain nauttimiseen.
»Hyvänsuuntainenhan se on... Poismenossa olin portilla, niin piika juoksutti jälkeeni ja pisti käsiin paperimytyn. Siinä oli sillejä useampia nauloja.» »Isoja sillejä», sanoi Nikkilän emäntä ja tirkisteli kellastuneita, suuria kalan lahnakkeita, jotka haiskahtivat niin oudolle Nikkilän emännänkin nenään, että kipristeli. »Niin.
Mutta aina oitis kun oli saanut sen sanotuksi hävisi myös sanoja itse kuin siivillä. Milloin kiipesi uunille, milloin sängyn alle kätkeytyi vikkelänä kuin kissa, sillä Anna Kaisan, jopa emännänkin käsi tapaili silloin sanojan tukkapäätä. Vanuneita takkupäitä vilisi siitä huolimatta tuvassa puolisen tusinaa. Nyt oli taas tienpuoleinen akkuna päitä täynnä ja niiden joukosta huusi ääni: »Voi, voi!
Ne, jotka maailmassa nöyrästi ja hiljaisesti elävät, unhotetaan heidän kuoltuansa pian. Niin kävi emännänkin. Tosin ei Lauri emäntää koskaan unohtanut, mutta hän salasi synkät muistonsa hänestä; Liisakin vuodatti kyyneleitä emännän kamalasta kuolemasta ja muisteli häntä joskus sittemminkin. Mutta ei yksikään lapsi täällä kätkenyt kuolleen äidin muistoa koko iäkseen kiitolliseen sydämeensä.
Syöpi sonnin sorkkinensa, Syöpi lehmän lieminensä; Vielä mahtuupi mahahan Hepo heinähäkkinensä, Mahtuu sinne suuri maakin, Mahtuu laiva lastinensa. Kuinka viina vietteleepi, Emännänkin eksyttääpi! Kuinka se on kumma nähä, Että katsoa kamala Vaimon päälle päihtynehen! Koti sen kolkolta näkyypi, Asunnotkin arvoiselta, Siivotoinn' on siihen vielä, Sekä muutoin mustat kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät