Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Taatto murheinen murahti: "Tuot' älä kuuntele enempi kuoroa petojen kansan!" Tuop' on kuuli toisna yönä poika taas taruja korven: "Tääll' on alku, tääll' on loppu, täällä onnesi sinunkin aarnihaudoissa halujen, päällä lieto virvaliekki; elon etsit arvoitusta, olen arvoitus elosi." Aamulla ani varahin tutki poika taatoltansa: "Mitä on salassa metsän, saaren lempeän sisässä?"
Mun salli esiin kutsua sun hahmos, Ett' Anna raukan kuulet valitukset, Edwardin, poikas lesken, poikas, jonka Se käsi tappoi, joka nuo löi haavat. Kah, noihin ikkunoihin, joista ulos Elosi lähti, voidett' avutonta Nyt poloisista silmistäni valaan: Kirottu käsi, joka nuo tek' aukot! Kirottu sydänkin noin sydämmetön! Kirottu veri, joka veres laski!
Näin vapaa ja onnellinen on nyt elosi, virkkoi roviisoreista toinen. Ja me siellä yhä saamme päivät päästään vieraan tiskin takana juoksennella. Miksette ota eukkoa ja rupea kotivävyksi taloon, kuten minä, kysäisi Jehu. Ei se meille näy sopivan, eikä sitä valittuakaan tunnu löytyvän. Mitäpä hänestä niin paljon valitsee. Ottaa porauttaa yht'äkkiä siinä se temppu. Niinhän se tuntuisi, mutta...
TUURA: Mutta siitä kantavat nyt kaunaa sinulle kylän miehet... LALLI: Kantakoot! Kapuloikoot! TUURA: Ja siksi sinun elosi tästä lähtien on tuleva yhä yksinäisemmäksi. LALLI: Minä en ole heidän vaivaisensa. LALLI: Niin. Tietäjä Kaikkivalta Lapinkorvessa. TUURA: Yhä harvemmin kuulut enää käyvän häntäkin katsomassa. LALLI: Ei ole hyvä häiritä tietomiestä. TUURA: Tokkohan tuo nyt lienee oikea syy?
Hän lähti liikkeelle ja käydessämme hän lausui: »Miks niin olet mietteissäsi?» Tunnustin hälle sen. Tuo viisas mua näin varoitteli: »Mielees kaikki paina, mit' itsellesi vastaista liet kuullut, ja ota vaari nyt!» hän sormen nosti »naissilmän kaikki-näkeväisen, kauniin tuon sulosätehessä koska seisot, elosi kulun kuuleva oot hältä.»
Sun kehtoas kierteli haltiat onnen ja maailma tarjosi aarteitaan, mut äityen itkut ja näljän ja tuskan ma lapsuudestani muistan vaan. Sinä kasvoit kummulla yhteiskunnan ja ruusuja vain oli elosi tie, minä laaksossa synnyin ja laaksossa kasvoin ja kulkenut en yli kukkien lie.
Ma lausuin: pilven milloin heleän Ja milloin synkän näin sun peittävän, Yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo. Taas lausui tähti: näitkö, kuinka mun Pian himmentääpi päivä maallinen? Ma lausuin: monen päivän loistossaan Näin nousevan ja valos voittavan, Se yhä laski, sin' et milloinkaan. Ja tähti taas: valooni luotatko, Elosi toivon siitä sytyttäin?
Mutta tunnen, että työni kasvaa juuri tuosta nöyryydestä. Ja tyytymättömyydestä? Niin. Sillä se pakottaa minut ijäti pyrkimään. Mutta myös jäämään ijäti epätäydelliseksi niinkuin elosi työkin? Ei ole täydellistä mikään inhimillinen. Kuitenkin osaan olla kiitollinen siitä, että olen saanut aivot, joilla tutkia ja ajatella. Kiitollinen? Kenelle?
Päivän Sana
Muut Etsivät