Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Helppohan teidän on, joka aina saatte liikkua ja aina ottaa vastaan jotain uutta. Mutta me, joiden täytyy tyytyä aina yhdessä kohden olemaan, me haluaisimme jotain erityistä, josta voisimme pitää kiinni. Hän on miettinyt tuo, ajatteli Olavi. Se oli itsenäinen ajatus. Ja hänessä on jotain. Hän siirtyi keskemmälle tietä, vähän likemmäksi Elliä.
Ja odottamatta toisen puolustusta meni isä tavallisesti tällaisissa keskusteluissa jonnekin ulos. Ja äiti meni toimeenpanemaan isän käskyjä, vaikka hän joka kerta tunsi, että olisi pitänyt jotenkin toisin. Jos vain olisi tiennyt, kuinka oli oikeammin, ja ymmärtänyt. Mutta mistä sen tiesi? Olihan häntä itseään kasvatettu samalla tavalla kuin hän olisi oikeastaan tahtonut kasvattaa Elliä.
Kun hän palasi takaisin, olivat muut menneet puutarhaan paitsi Olavi ja Liina, jotka olivat jääneet istumaan verannalle. Liina oli jo ehtinyt ottaa esille Helsingin asiat, joista hän aina mielellään keskusteli, teatterit, konsertit, sanomalehtipolemiikit y.m. Ja he olivat molemmat jo innostuneet niihin niin, että tuskin huomasivat Elliä, kun hän oli tullut takaisin.
"Mitä muutoin kylämme uutisiin tulee, lienee niistä tuorein Järvimaan isännän kuolema. Hän sai äkkinäisen keuhkokuumeen ja kuoli muutamia vuorokausia sairastettuaan. "Huhutaan, että Elliä ja Järvelän Eskoa pian kuulutetaan.
»Sinä et ollut kuulemassa Laurin runoja?» kysyi Elli, kun he Esterin kanssa olivat päässeet kahden kesken. Esteri katsoi Elliä silmiin vastaamatta. Hän odotti että Elli kysyy: »Rakastatko sinä Lauria?» Ja hänen mielensä teki langeta Ellin eteen polvilleen. »Esteri, miten kaunis sinä olet!» huudahti Elli. »Sinun katseesi! Sinun katseesi!»
Anna, minä vähän laitan sinun tukkaasi ... Arthur sanoi, että sinulla on kauniit silmät ja kaunis tukka ... kauniimmat kuin kellään koko koulussa. Voi sinua, elä nyt lörpöttele... Mutta Sigrid otti ja pyöräytti Elliä, ja Elli tunsi itsensä niin onnelliseksi, että vesi herahti silmään. Ei niin kummalta ollut tuntunut vielä milloinkaan ennen kuin sinä iltana maata pannessa.
Oletko sinä hullu?... Arthur, tule tänne tanssimaan! Voi, voi, minkätähden sinä ... en minä... Mutta Arthur tuli sisään, ja Sigrid veti Elliä kädestä häntä vastaan. Tässä on minun veljeni ... ja minun paras ystäväni. Se on Elli... Ei sinun tarvitse, Elli, niiata ... ei näin isot tytöt enää niiaa... Yhdenikäisille pojille saa kumartaa päätään niinkuin vanhat ihmiset ... näin!
Ja kun hän sen sitten huomasi, hämmästyi hän ja pyysi anteeksi. Silloin hän katsoi Elliä silmiin niin avonaisesti ja hymyili niin herttaisesti, että Ellin tuli yht'äkkiä hyvä olla. Kun Elli sitten taas toisen kerran tarjosi, sanoi hän kyllä nyt muistavansa. Ja otti vadin laidasta kiinni ja kannatti itse sitä, niin kauan kuin pani eteensä ruokaa.
Eikö mennä vähän kävelemään ... tahi ehkä vähän soutelemaan, kun järvi on niin tyven? ehdotti pastori illallisen jälkeen. En minä nyt, sanoi Olavi. Etkös tule Ellikään? En. No mennään sitten nukkumaan koko komppania. Hän otti Elliä vyötäisistä ja sanoi hyvää yötä niinkuin heidän kumpaisenkin puolesta.
Sitten sanoi Elli: Minkähän tähden minä niin sitä sinun veljeäsi lienen pelännyt, kun ensi kerran hänet näin ... hän oli minusta niinkuin joku aikamies herra... Hän onkin jo melkein aikamies ... hänellä on jo partaakin vähän... Hetken he olivat taas vaiti, ja Sigrid katseli Elliä silmästä silmään ja vähän hymyili. Mitä sinä naurat?... Enhän minä naura... Vaan katsot minuun noin...
Päivän Sana
Muut Etsivät