Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
CONSTANCE. Niin, mene, poika, mummon tykö, mene! Kuningaskunta anna mummolle, Niin mummo luumut antaa, kirsikat Ja viikunat! Oi, mikä hyvä mummo! ARTHUR. Vait, äiti hyvä! Oi, jos haudass' oisin! En ole moisen melun arvoinen. ELEONORA. Laps parka itkee, noin kun äiti herjaa. CONSTANCE. Jos herjaan taikka en, niin herja teihin!
Serkku hyvä, siitä asiasta voin minä vain sanoa niinkuin entinen herra: kyllä minä voin vannoa sen, mutta vetoa en mene lyömään. Sen vain tiedän, että ihmiset niin uskoivat, ja että kuningatar Hedvig Eleonora, jonka suosikki Juliana oli, uskoi samaa, ja että hän oli vaikeampiakin asioita perille ajanut. Serkku viittasi hänen myöhempiin kohtaloihinsa.
Kun suljen silmäni, voin uneksia ja nähdä koko rivin komeita saleja, missä kynttiläruunut loistavat, soitannon säveleet aaltoilevat, ja missä minä tanssin ja minua tanssitetaan, niin että tie aukeaa ikäänkuin itsestään. "Voin oivaltaa, miltä Eleonora tädille oli mahtanut tuntua hänelle, joka oli niin kaunis, ja jonka näköinen minä olen, kuten sanotaan.
LEONORA. Jos oikein ymmärtää hän, mielellään tuon varjon jakaakin hän miehen kanssa, mi haasteluin ja lempein soinnuin hälle työn huojentaa ja levon sulostuttaa. Puu leveän luo varjon, ystäväni, ja sopu molemmille tilaa suo. ANTONIO. On turhaa horjuvaisin vertauksin, Eleonora, meidän leikitellä. Maailman hyvyydestä paljonkin osaksi toisen mielellään voi suoda.
Ma tuskin tiedän, mitä tapahtui, ma tuskin tiedän, kumpi syypää on. Kun tulis hän! En kanssa veljeni puhua mielis, en Antonionkaan mä ennenkuin oon tyyntynyt ja tiedän, kuin ovat asiat, kuin käydä voi. PRINSESSA. Min tiedon tuot sä ystävistämme, Eleonora? Tapaus tuo kerro! LEONORA. En enää lisää tietoihimme saanut. He kiistaan yltyi, Tasso miekan veti, sai veljes eroon heidät.
Minun täytyy sanoa, että minun oli sääli tyttö parkaa, vaikka pelkäänkin, että hän oli hiukan kevytmielinen. Sen hän oli perinyt äidiltään, pfalzkreivitär Eleonora Katharinalta. En huoli puhua kauniin ruhtinattaren myöhemmistä seikkailuista; riittäköön, kun tiedämme, että hän lopulta meni naimisiin erään kauppiaan lesken pojan kanssa, jonka kuningas aateloitsi nimellä Liljenborg.
Sain uskallusta eespäin katsoa viel' elämään, ja kaukaa lähestyi mua hahmot ystävälliset, niin, silloin, Eleonora, mulle nuorukaisen esitti siskoni, toi seurassaan. Ja tunnustaa voin sulle: sijan sai hän silloin mielessäni ainiaaksi. LEONORA. Oi ruhtinatar, siin' ei katumista! On voitto jalouden tunteminen, ja sit' ei meiltä koskaan voida riistää.
ELEONORA. Niin, valta enemmän kuin oikeus; Pahasti oisi muuten sun ja minun, Niin omatuntoni sun korvaas kuiskaa; Sen kuulkoon taivas, sinä vain ja minä! ESSEX. Suurvaltias, nyt ratkaistavaksenne Vedotaan kummallisin riita, mit' on Ikänä kuultu. Saako miehet tulla? KUNINGAS JUHANA. No, tulkoot. KUNINGAS JUHANA. Mit' olette te miehiänne?
Maria Eleonora oli siihen aikaan 32-vuotias ja oli säilyttänyt suuren osan sitä kauneutta, joka hänen nuorempana ollessaan hankki hänelle niin monta ihailijaa.
"Ensiksikin sanon sinulle, eitä Inger-Johanna on kaikin puolin hieno nainen, vaan hänessä on kuitenkin enemmän voimaa ja ydintä jos niin saan sanoa, hänellä on lujempi tahto kuin Eleonora raukallamme! Se on varma että hänellä monessa suhteena on vaikutusvoimaa kälyysi, vaikka tämän sanotaankin olevan niin järkähtämättömän ja osaavan hyvin pitää puoltaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät