United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen onnellisen, vanhan parin kuvan, joksi me kerran tulisimme, olin niin usein ja elävästi mielessäni kuvitellut, että se joskus näyttäytyi minulle unessakin, kuin jokin todella eletty aika. Muutamat erityiskohdat ovat varsinkin jääneet muistooni.
Alfhild punastui, eikä osannut vastata mitään. Knut ahdisti enemmän ja Alfhild tunsi, että nyt tuli tosi eteen. Mutta silloin häntä rupesi peloittamaan. Leiv muistui niin elävästi mieleen, että luuli aivan näkevänsä hänen kalpeat kasvonsa ja kiiltävät silmänsä. "Ei puhuta siitä", rukoili Alfhild. "Ei, ei", sanoi Knut, "ei pidetä kiirettä; sellaisia asioita ei hopussa päätetä.
Eipä olekaan juuri helppoa panna lii'an paljon vaivaa saarnaansa, mikä ei suinkaan estä tekemästä alkua, keski-paikkaa ja loppua polvien varassa vaan päinvastoin vaatiikin sitä. Lii'an vähän joutaa kuljeskelemaan kadulla s.o. oleskella ihmisten keskellä elävästi ottamassa osaa heidän myötä- ja vastoinkäymisiinsä.
Silloin johtuvat aina niin elävästi mieleeni kertomukset, joita olin kirjoista lukenut. Sentähden sanoivat he kaupungissa minua liian tunteelliseksi", lisäsi hän hymyillen. "Vai niin", vastasi ylioppilas. "Siellä kaupungissa ei ollut tilaisuutta nähdä kaikkea sellaista", jatkoi Aino, "ja sitä paitsihan oli siellä niin paljon muuta ajattelemista.
Mutta sano minulle kuitenkin, minkätähden sinä niin elävästi otat osaa minun kohtalooni? Se vähä raha, jonka minä annoin sinulle pojan kasvatukseksi, ei suinkaan voi olla syynä siihen. Sinulla täytyy olla toinen ja suurempi syy?" "Herra," sanoi Knuutti hitaasti ja pontevasti, "minä olen pitänyt huolta, että teillä olisi miekka itsenne puolustukseksi, jos ryövärit matkalla päällenne karkaisivat.
Vaikka tämä rakastettava ja lempeä neitonen olikin lauseissaan hyvin varovainen, saattoi äiti kuitenkin arvata hänen olevan hyvin onnettoman. Kirje kuvasi niin elävästi hänen tilaansa ja luonnettaan, että muistan sen melkein sanasta sanaan. "Rakkahin äitikultaseni!
Kaarlon kanssa olemme vanhoja tuttuja, ja kyllä minua ukkokin miellytti. Hän rakastaa nuorisoa ja oleskelee kernaasti heidän seurassaan. Huomasitteko, kuinka hartaasti hän kuunteli teitä ... te kerroittekin niin elävästi ja kuvaavasti. Entä Liina, mitä te hänestä pidätte? Onhan hän ... mutta te ette ole hänen ihailijoitaan? Kuinka niin? Mistä te sen tiedätte?
Nehljudof alkoi häneltä kysellä miten hän oli tähän tilaan joutunut. Vastatessaan hänelle rupesi Vera Jefremovna hyvin elävästi kertomaan omasta asiastansa.
Ja hän muisti elävästi sen hetken, kun hän käytävässä saavutti Katjushan ja pistettyään tämän käteen rahaa juoksi pois. »Voi sentään noita rahoja!» muisteli hän kauhulla ja inholla, samoin kuin silloinkin, tätä hetkeä. »Voi, voi! kuinka ilettävää! puhui hän niinkuin silloinkin ääneen. Ainoastaan kurja konna saattoi noin menetellä!
Tuleeko ihanne, »hengen valtakunta», koskaan toteutetuksi? Kuinka käyneekin, joka tapauksessa tunsi hän elävästi olevansa mukana tätä vuosituhansien rakennusta pystyttämässä, ja se tietoisuus yksin pystyi hänelle tuottamaan tyydytystä. ... Tällöin jo, noin 20:nnen ikävuoden korvissa, muutamat Renanin filosofisen katsomuksen ääripiirteistä alkoivat kiteytyä.