Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Lyhykäisesti sanoen, naimisessa tulemme me elämään niinkuin ne, jotka tuntevat maa-ilmansa. Eikä luuleminen saa koskaan tulla sekoittamaan meidän elämätämme; ja siinä on kyllin, että lupaan olla teille uskollinen, niinkuin tiedän, että tekin tulette minulle olemaan uskollinen. Mutta mikä teidän on? Kasvonne muuttuvat kokonansa. Sganarelle. Ei se ole mitään; yskä vaan nousi päähäni. Dorimena.
Kun kerran katselemme tuolta ylhäältä tänne alas entistä elämätämme, niin varmaan lyhyeltä ja vähäpätöiseltä tuntuu elon lyhyt näytös. Hymyillen saattaa silloin matkamies sanoa, vaikka toisessa merkityksessä kuin roomalainen, veni, vidi, vici! Se olisi suomeksi: "Tulin tänne, opin näkemään ja taisteltuani elon taistelun, sain viimein voiton". Niin tapahtukoon! "Mutta muistelmaisi nimi?"
"Minä asetan toivoni Jumalaan", jatkoi setä, "hän on johtava sinut terveenä ja raittiina takaisin Dourguesiin, ja me alotamme uudestaan suloista elämätämme. Salli minun haaveksia ääneen ja kertoa sinulle tulevaisuuden tuumiani. "Sinä et enää lähde Grenobleen, vaan jäät minun luokseni; minä teen lapseni maanmieheksi, talonpojaksi, joka iloisesti työskennellen elää maanviljelyksestä.
Mutta mimmoisena kohtaa tämä uskon kysymys meitä, jotka olemme eksyneet harhaan totuuden tieltä, jotka olemme eläneet ilman Jumalata, ja vasta kesken elämätämme heräämme totuuden ymmärrykseen? Yhä ja yhä samana. Me olemme koko ikämme puuhanneet omissa tarkoituksissamme, toteuttaaksemme vaan oman tahtomme.
Tiedäthän, että minä tunnen noin edeltäpäin, ja kun sinä tulit käskemään minua tanssiin, selvisi minulle äkkiä ettemme me saa noin leikkien kuluttaa elämätämme, että suruton nautintomme pian loppuu että jotakin on tulossa... Tällä hetkellä minä tunnen niin ihmeen selvästi, että elämä täytyy olla totuutta ... ja jos me emme tahdo sitä semmoisena käsittää, niin siitä seuraa surua..."
Kostoretkelle lähtiessään päättää Lemminkäinen toiseksi miehekseen viedä kanssansa vanhan, monissa yhteisissä otteluissa koetetun sotakumppaninsa Tieran. Hän kehoittaa häntä näillä sanoilla: »Tokko muistat muinaistamme, Entistä elämätämme, Kun ennen kahen kävimme Suurilla sotatiloilla?
Miks, ah miksi? Tuskin sa muistat enää mua, tuskin ma ymmärrän enää sua. Sanat on saanehet toisen mielen, sydän on oppinut oudon kielen. Kauan vierailla ovilla ollen olemme tullehet turmiollen. Sulta mennyt on mieles herkkä, multa kuihtunut kevään kerkkä. Leiki et enää, et enää läiky, mulle ei taivahankaaret väiky. Etsimme toisesta itseämme, entistä, kaunista elämätämme. Et sinä löydä enkä minä.
Sama aurinko, joka on Jumalan rakkauden perikuva, on meitä virkistävä jokapäiväisessä elämässämme, se kuivaa kosteuden ja homeen, suojelee koista ja ruosteesta, haihduttaa pahat hajut, karkoittaa hermoista alakuloisuutta ja ilostuttaa elämätämme. Ellen palvelisi Häntä, kaikkein hyvän antajaa, palvelisin ja kumartaisin varmaan aurinkoa, hänen suurinta ja kauniinta näkyväistä ilmestystänsä.
Me emme saa muuttaa elämätämme; sillä jos kerran ruvettaisiin epäilemään isäsi varallisuudesta, karkaisivat kaikki velkojat isääsi kiini. Meidän täytyy siis elää samoin kuin tähänkin asti, meidän täytyy levittää kaikki purjeet, muutoin voisi huhuja levitä, jotka vahingoitsisivat isäsi arvoa asioitsemis-maailmassa ja estäisi häntä saamasta rahoja toimiinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät