Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Nämät tunteet hän kumminkin tukehutti pian ja ajatteli: »Minä lähden poikani luo: varmaankaan ei hän minua tunne eikä ikänä saa tietää, että entinen mahtava Niemen ukko, hänen ylpeä isänsä, on kerjäläisenä tullut häntä katsomaan. Aamu on ollut, päivä mennyt, ja jo iltakin joutuu, elämäni ilta.
Vilkkaasti, huolettoman viattomasti löyhytteli hän nyt kasvojansa nenäliinalla, puhellen samalla. "Huu ... hu-huh-huh ... huh!... kun on kuuma... Kuinka sinun kukkasi, Maiju, ovat menestyneet?... Ovatko ne hyvästi kukkineet?" käänsi hän äkkiä puheen, nauttien ilkeydestään. Koko elämäni mustui. Hän toisti: "Joko, Maiju, ovat kukkineet kaikki kukat?" "Jo", tokasin minä lyhyesti.
Niin, mene sitten ... sydämeni rakastettu, toivoni, elämäni ... mene, en tahdo sinua kauemmin pidättää. Mutta ennenkuin menet, kuule salaisuus, joka samalla on ollut elämäni suurin riemu ja sen suurin tuska...
Tästä alkaa elämäni todellinen aikakausi, nimittäin miehuuteni aika, ihmisen varsinainen vaikutus-aika, jonka valmistusta edellinen elämä on ollut. Paljon tietysti vaikuttaa itse kunkin miehuuden aikaan se kasvatus, jonka hän lapsuudessansa on saanut, sillä: »jonka nuorena oppii, sen vanhana taitaa». Lapsuuden ja nuoruuden aika ovat ihmiselle samat, kuin kukka kasveille ennen hedelmää.
»Herra markiisi», selitti Dalgetty, »on ollut niin armollinen ja suonut minulle sen kunnian, että sain istua hänen omassa aitiossaan.» Sen kuullessaan kumarsi pappi syvään, sillä hän tiesi, että semmoista kunniaa ei ollut tapana suoda muille kuin sangen korkeasukuisille herroille. »Minulla on ollut se kohtalo, herra pastori», jatkoi kapteeni, »vaeltelevan elämäni ajalla, että olen saanut kuulla saarnaajia kaikellaisista lahkokunnista esimerkiksi lutherilaisia, evankelilaisia, reformeerattuja, kalvinilaisia ja niin edespäin mutta en ole ikinä kuullut mitään teidän saarnanne vertaista.»
»Minä en sinun näyistäsi pidä lukua, Allan», virkkoi kreivi Menteith. »Olkoon elämäni määrä kuinka lyhyt tahansa, ei kenenkään vuorelaisprofeetan silmä ulotu sen loppua näkemään.» »Jumalan tähden», pyysi Annikka Lyle, »tunnettehan te hänen luonteensa ja kuinka vähän hän sietää .»
Mutta koko elämäni on ollut tuon ainoan asian opettamista: yksin, yksin, yksin. Ja koko elämäni olen taistellut sen oppimista vastaan, siten turmellen oman onneni.
Joudunko minä itse oman elämäni sankariksi, vai tuleeko joku muu tähän paikkaan, sitä saavat nämät sivut osoittaa. Oli huomattu, että kello rupesi lyömään ja minä rupesin huutamaan yht'aikaa.
Joku päivä sitten oli elämäni ruusuista ilakoimista Ione oli minun nuoruus, terveys, lempi takasivat minulle auvon autuuden, ja nyt kipu ja tuska, hulluus, häpeä ja kuolema! Ja minkätähden? Mitä olen tehnyt? Oh, olen varmaankin yhä hullu!» »Kirjota, ja olet pelastettu!» egyptiläinen virkkoi lempeällä äänellä.
Tekisin saman työn vielä kerran, vaikka menettäisin silmät päästäni. "Se oli sydämen hulluutta. "Ja sellainen hulluus on ihmisen suurin onni. "En ole vielä elämäni kuluessa ehtinyt rakastua naisiin. "Rakkauteni esineenä on ollut ja vieläkin on Belisarius. "Tunnen vallan hyvin sinun ei tarvitse ollenkaan hymyillä noin ivallisesti, ystäväni tiedän hyvin sankarini heikkoudet ja huonot puolet.
Päivän Sana
Muut Etsivät