Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Mihinkä lienee mennyt koko tyttö» Pekko nousi sängystään ja rupesi katselemaan ulos ikkunasta. Siellä nyt näkyi pieni tyttönen kulkevan pitkin vainion pyörtänettä kartanon hakaan päin, kori kädessä. »Eiköhän se ole Iiri», ajatteli Pekko, »varmaankin. Minun täytyy mennä mukaan.» Samassa oli jo lakki Pekon päässä, ja hän juoksi aika kyytiä samaan suuntaan, jonne oli nähnyt Iirin menevän.
Minä en nyt tahdo erityisiä asian haaroja selittää; vaan toivon ettei siitä mitään vahinkoa tule jos minä tapaamaan saakka annan sinun kirjoituksistani urkkia tietoja. Herttuan sanotaan vieläkin olevan vihoissansa. Eiköhän tästä seikasta asian voittamiseksi yhdeltä puolen hyödyttäisi?
Kun Jeanne häntä tästä lempeästi nuhteli, vastasi hän tylysti: Eiköhän ole parasta, että jätät minut rauhaan? Ja sen jälkeen ei Jeanne enää yrittänytkään huomauttaa hänelle mistään. Tähän muutokseen suhtautui hän sitten tavalla, joka ihmetytti häntä itseänsäkin. Julien oli tullut hänelle vieraaksi, jonka sielu ja sydän olivat hänelle suljetut.
Itse päästi hän emännän huivin ja otti sen mukaansa. Synkkä ja kamala oli nyt mielensä, kun hän astui hiljaista pihaa. Yksinään oli hän nyt. Emäntä oli, niinkuin Lauri oli tahtonut, poissa hänen tieltänsä. Vaan eiköhän se, vaikka näkymättömänä, vielä ollut häntä lähellä?
Kaksi oli metsästäjän pukuun puettuna, mutta kolmas oli vain jonakin tienoppaana. »Noh Arvo, mikä sinulla siellä on? Mistä tuollaisen saaliin olet saanut?» »Minä pelastin hänet tuolta lammesta, ja tiedätkö Aksel jollen teitä ennen olisi lammelle tullut, lepäisi tyttö nyt tuolla syvyydessä, sillä juuri tähän ennätettyäni hän veteen hyppäsi.» »Mutta eiköhän tuo ole Renkalan huutotyttö?» sanoi Ahto.
"Painakaapa kapulan päälle, niinhän se näyttää kun tästä olisi pahahampainen lehmä jyrsinyt," muistuttivat jätkät. "Ja Mikko riepuki siellä hanskaa. Katsokaahan! Hän lyö kuin poika ja heinät ne 'pokkaavat', nousevat katsomaan ja kyselevät: kuka tästä on kulkenut". "Voi kun te olette viisaita", kuului vastaus. "No Aappo!" huusi Kölliskö, "johan se rauta takaltaa. Eiköhän sitä pitäisi terottaa".
"Eiköhän se jo aikaa ole ollut täällä, huudahti hän, se lähti jo ennen meitä!" Ei Mattia ollut, se oli selvää, isäntä lähetti renkin etsiskelemään toisista taloista; hän arvasi, että poika piilotteli.
"Vanha oli hävinnyt, katso, kaikki oli tullut uudeksi." Jos tämä oli ihme, niin oli se rakkauden ihme. Luonnonlait kulkivat omaa kulkuansa, ja kuitenkin se oli ihme! Koettelepas punnita mielessäsi, eiköhän se voisi tapahtua toisessakin tilaisuudessa? Oi, ota huostaasi ainakin yksi ainoa eksynyt sielu!
"Monta kertaa." "Ja mitä sanot?" "Kauniit silmät." "Voi sinua, kylmäveristä, rautahermoista! Kauniit! Voiko semmoisia silmiä sanoa kauniiksi vaan, sinä hidas flegma!" "Eiköhän?" "
"En minä saa niitä antaa pois", selitti rovasti, "mutta tulkoon tänne, niin täällä saa kirjoittaa." "Eihän se osaa kirjoittaa", toimesi Asarias, "ja eiköhän olisi parasta antaa, sillä jos se valittaa, että ei täältä kirjoja anneta, niin kuka tietää, mitä siitä vielä tulee teille molemmille?" "Valittakoon, jos tahtoo, mutta niitä ei saa. Nyt sen kuulitte", lausui rovasti pontevasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät