Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Isä katsoi äitiin. »Mikä tyttöä riivaa? Kreiviäkö hän odottaa?» »Ehkei Hanna rakasta häntä.» »Ei, minä en rakasta.» »Rakasta, hy! Että sinäkin viitsit löpistä, vanha ihminen. Hannaa en ihmettele. Tuolla iällä vielä haaveksitaan yhtä, toista, milloin ikuista rakkautta, milloin muuta. Ei, Hanna, mene sinä vaan naimiseen Sassan kanssa, niin takaan, ettet kadu kauppojasi.
Ei hän juuri ijäkäs ollut, kun vanhemmat ottivat hänen joka pyhä mukaansa kirkkoon, ehkei Synnöve'llä aluksi parempaa käsitystä kirkonmenosta ollut, kuin että hän luuli papin Slave-Penttiä parjaavan, tämä kun sattui istumaan aivan lähellä saarnastuolia.
Mutta en tahtonut synnyttää levottomuutta ilman riittäviä syitä. Kun kaikki selviää, niin olen ehkä erehtynyt. Ehkei se ollutkaan savua.« »Savua,« toisti Henry. »Mitä te tarkoitatte?« »Minä puhun siitä, mitä luulin havainneeni eilen juuri silloin kun tulimme järven rantaan.« »Millä paikalla?« »Koillisessa. Vielä hyvin kaukana täältä.«
Ei kukaan heikko saa ottaa mitään keneltäkään, joka on muilta heikoilta ryöstänyt, ei mitään kädestä, joka on tahrattu toisten heikkojen vereen... Minä kuulen, kuinka minulle jossakin nauretaan: Kyllä sitten saavat osapuolet odottaa ... mitä se heihin kuuluu ... mitä sillä on väliä, mitenkä ja keneltä kunhan ? Ehkei olekaan, niinkuin maailma nyt on järjestetty.
En sure, vaikka nyt samassa pitäisi koskeen menemäni. Shemeikka liikahti venheessään, ei herännyt, käänsihe vain toiselle kyljelleen. Vaan ehkäpä en tarvitsekaan enää koskeen? Ehkei olekaan tämä vielä lopussa? Nyt vasta ehkä oikein alkaakin. Häntä aina odotin, tulijata, ottajatani tulipahan, ottipahan. Tässäkö nyt keitän, missä keittänenkin hänen vieressään valvoen?
Hän tunsi sen äänettömyyden painon, joka ennen jumalanpalveluksen alkua valtasi kaikkia ja kaikkea, ja ehkei hän itse muistanut kumartua, koska Isä-meidän luettiin, oli hänen päänsä kumminkin ikäänkuin alaspainettuna, nähdessään sadottaisin kumartuneita päitä. Nyt alotettiin virsi, ja kaikki veisasivat yhtä aikaa hänen ympärillänsä. Tämä hänet milt'ei kokonaan valtasi.
"Tällä kertaa sinulle kirjoittaessani valtaa mieltäni jonkinlainen hivuttava alakuloisuuden tunne, ja ehkei sekään nimitys ole kyllin voimakas.
Mutta sano minulle, miksi sinä olet aikonut, nuori ystäväni? Antero sanoi, ettei hän vielä tiedä. Etkö ole aikonut papiksi? kysyi vanhus hellästi. Pelkään, ettei minulla ole siihen kutsumusta, ehkei taipumustakaan. Se on oikein, sanoi Paavo, joka oli seurannut heidän keskusteluaan. Niin sitä pitääkin. Se on suoran suruttoman puhetta semmoinen.
Ja ehkei siinä ole mitään koko asiasta. Veli kirjoittaa toivovansa, etten pane pahakseni, että hän on näyttänyt kirjeen äidille ja Annalle.
Mutta miksi sitä nyt ajattelisimme. Ja ... onhan hänellä ainakin vanhemmat, jotka ovat kokeneet yhtä ja toista ehkei hänen tarvitse astua kaikkia meidän jälkiämme...» »Sitä juuri minä ajattelin», vastasi Olavi. Kumpikaan ei jatkanut. Vain lämpimät ajatukset kiersivät kuin vartioiden pientä valkoista vuodetta. »Katso!» huudahti Kyllikki hetkisen päästä. »Hän on nukahtanut kuinka suloinen hän on!»
Päivän Sana
Muut Etsivät