United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehkei ollutkaan niin onnellinen, kuin lautamies luuli. Lautamies veti vähän suutansa nauruun, niinkuin olisi aikonut puhetta jatkaa, vaan käänsi sen siaan päätänsä oveen, joka aukeni ja josta nuori tyttö astui sisään.
Ehkei luontunut? Jos lie haljennut? Oi, kenties, kun toivo hymyy, edessä jo turma lymyy. Maan poveen, kätköön pyhän mullan, uskomme työmme tuottehen; niin maamies kylvää siemenen ja luottaa nousuun viljakullan, kun aika tulee täytehen. Myös kallihimmat siemenetki peitämme murhein poveen maan ja toivomme, ett' tulee hetki, kun käy ne eloon ihanaan.
En siis myöskään tiedä, oliko vainajan tarkoitus joskus tällä alalla jotakin suurempaa ja kokonaisempaa teosta luoda. Ehkei ollut, mutta siitä taidosta päättäen, millä hän nuo muutamat hajanaiskuvat piirsi, ei suinkaan olisi ollut epäilemistäkään, ettei kokonaiskuvan luominen olisi onnistunut.
Vai vihdoinkin! Kun tullaan niin täsmälleen että kello juuri löi 12 kun tavattiin torilla ja vielä sanoinkin Emmalle ja Jennylle että kävelläämpäs täällä vielä ulkona vähän aikaa, ehkei hän vielä ole päässyt tunniltaan kun tullaan niin varhain, sanoin minä. Mutta täällähän jo on meidän komersserodinnakin. Päivää Liina! Mitä sinulle kuuluu? Hyvää vaan, tietysti. Neiti Kortman.
Ehkä hän eilen oli ollut väärässä, ehkei se mitään merkinnyt. Itsehän hän oli kehoittanut häntä pitämään vieraille seuraa. Ja ikäänkuin koetuskeinoksi, ikäänkuin taiaksi asetti hän, että jos hän tulee tänne minua katsomaan, jos hän hakee minut käsiinsä... Herra tulee! huudahti yht'äkkiä joku naisista niityllä. Elli luuli, että se oli pastori. Mutta samassa hän näki Olavin astuvan latoa kohti.
Mitä sinä sinäkin kuitenkin taidat huomata, on että naiminen kreivi H:n kanssa olisi vähän loistavampi liitto, kuin tuon junkkarin kanssa, johon hän ykspäisyydessänsä on hulluuntunut. Mutta ehkei," jatkoi hän mitä vilkkaimmalla, hienoimman leikkisellä äänellä, "oma kaunis morsiameni tahtoisi nähdä sisartansa arvossa ja rikkaudessa häntä etevämpänä.
Kyllähän sen jo edeltäpäin nähdä saattoi, ettei naimisesta nimismiehen kanssa mitään onnea seuraisi. Sen kyllä sanoin sisaresi miehelle, ehkei hän sitä uskonut; nyt näkee sanani todeksi: niinkuin siasi teet, niin saat maata. Lapsiansa naittaissa tarvitsee tarkoin katsoa eteensä; sillä se ei ole niin paljasta tyhjän tointa, kuin moni luulee.
Anna heille ase kuinka tylsä tahansa, ja he saavat sillä aikaan ehkei niin paljon, ehkei niin loistavaa, mutta hyvää, pysyvää ja ennen kaikkea omaa. Ne ne ovat meidän kulttuurimme luoneet ja luovat sitä yhäkin. Niinkuin sekin hänen runonsa. Eikä aavista eikä ymmärrä mitään olevansa, ei tiedä, kuinka läheisessä yhteydessä hän on suuren maailmanhistoriallisen aatteen kanssa.
»Hyvää huomenta, lapset!» Johtajatar meni arvokkaana heidän ohitsensa ja melu alkoi uudelleen. »Mutta, mitä se on niin vakainen tänään, tuo pikku Hanna. Koetellaanpa, tytöt, saammeko hänet nauramaan?» »Voi, ei, päästäkää, antakaa minun olla. Aino, Aino!» »Elkää kiusatko häntä, ehkei hän ole terve.» Olga se oli, joka tuli hänelle avuksi. »Hanna rukka, oletko sairas? Kivistääkö päätäsi?
Mutta ei se mitään muuta. Eipä niin ei. Vaan jos hankkisin ne jotenkin muuten? Mitä tarkoitat? En mitään. Teinpä, mitä tein, ei se siitä enää parane, kun kerran olen tehnyt, minkä olen tehnyt. Se on nyt myöhäistä. Mutta ehkei se sittenkään ole. Mikä? Taas vastasi hän: Ei mikään ja painui mietteihinsä. Sitten hän nousi ja otti lakkinsa ja aikoi lähteä, pani sen kuitenkin takaisin ja jäi.