Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Ja se, aprikoi Maria ivallisella muodolla kauniissa silmissänsä, tulee tiedän mä siitä, että sinun ruunusi nyt on ehjä. Hm, mutisi Berndt, joka ei taasen tahtonut takaisin tuohon lakki kapitteliin.
Se oli silloin vielä niin sanoakseni ehjä, tyypillisen alkuperäinen ja ikäänkuin kuva menneiltä ajoilta ja siellä asui yksinomaan köyhää väkeä, kalastajia ja merimiehiä, kapakoitsijoita ja rantajätkiä.
"Jumalan kiitos!" lausui hän, otti lapsen jälleen syliinsä ja suuteli häntä. Ja lapsi juoksi minun luokseni, nukki kädessä. "Katso, setä, nyt se on jälleen ehjä!" huudahti hän niin iloisena, niin äärettömän iloisena. Isä seisoi hymysuin, katsellen lastaan ja minua. Ja minä? Minä uskalsin katsahtaa toivolla tulevaisuuteen. He olivat hyviä ystäviä keskenään, vaskiseppä Sjöblom ja suutari Niiranen.
MACBETH. Taas kuume minuun karkaa; terve muuten Olisin ollut: niinkuin marmor' ehjä, Kuin vuori vahva; rajaton ja vapaa Kuin ilman henki; vaan nyt salvass' olen, Siteissä, raudoiss', epäilyyn ja kauhuun Kahlittu kiinni. Säilyss' on siis Banquo? MURHAMIES. On, herra, säilyss' allikossa tuolla, Ja päässä kaksikymment' aimo haavaa, Joist' yksikin jo surmaks olis. MACBETH. Kiitos!
Mut hengessäin käyn tutkimaan, mit' entispäiviss' oisi, mi elon riemuun uudestaan mua viehättää nyt voisi: En muista päivää ainoaa, mist' ehjä ilo koitui, ja kun ma kannoin purppuraa, vain mieli katkeroitui. Voit taioin toki masentaa ja tenhoin kentän kyitä, mut talttumaan et sitä saa, mi jäytää sydänsyitä.
Hänen ehjä, luja ja valoisa uskonsa on sitävastoin kokonaan tullut omakseni, ei minään päällepyyhkäistynä ajatustapana, vaan vakaumuksena, joka on omassa sisimmässäni orastanut ja on sopusoinnussa sen kanssa. Ilman sitä en jaksaisi elää. Nyt sitä vastoin on minusta elämä ymmärrettävää jokaiseen nähden. Minä en vain ymmärrä enkä usko mitään. Minä ymmärrän teitä, mutta uskon toisin.
Kun isäni joskus iltaisin istui luonani ja luki, niin luki hän Liviusta, Tacitusta ja Vergiliusta eikä kristittyjen pyhää kirjaa. "Näin kasvoin seitsemäntoistavuotiaaksi neitoseksi. Ajatukseni olivat aina olleet suunnattuina maallisiin asioihin. "Olin niinä aikoina onnellinen, sieluni oli vielä ehjä." "Sinä olit pakana kasteesta huolimatta." "Olin onnellinen.
Kenties meille tällöin selvenee pääpiirteissään suhteellisesti ehjä ja kirkas kuva, luonteenlaatu, jonka psykologinen mieltäkiinnittävyys samalla on nykyhetken suomalaiselle mitä suurin...
Päivän Sana
Muut Etsivät