Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Hyvästi, tuhat kertaa hyvästi, rakas veljeni, en ennätä enempää, tätä kirjoitan varhain aamulla kynttilän valossa ja aamupuvussani, mutta prinsessa odottaa meitä palvelukseen aina klo 8, en saa millään muotoa lyödä laimin, hyvästi, hyvästi. Aina uskollinen pikku sisaresi Ebba. P. S. klo 2 i.p. En saata sulkea tätä kirjettä kertomatta sinulle, mitä prinsessa sanoi tänä aamuna.
Hyvästi rakkauden kuherrukset, Ja terve tykin pauke, rummun pauhu! Hyvästi unisuus ja haukotus, Koht' alkaa mielityö ja hauskotus! Vihasta heihin sydän syystä hehkuu. Viel' lähteäkö meiltä aiot? Nytkö? Ma kuninkaani maan näin pettäisin. Ja vaikka sodass' apuni on halpa, Tok' eestä kuninkaani välkkyy kalpa. Sit' uskon poiasta Klaus Flemingin. Nyt Ebba rouvan luo!
Silloin astui sisään mustiinpuettu olento, joka oli lempeä kuin enkeli, läheni kukistunutta valtiomiestä, talutti hänet nojatuoliin ja kuiskasi: Torsten, tunnetko minut? Ebba! huudahti Bertelsköld, kovasti puristaen kreivittären kättä. Voitko vielä kerran antaa minulle sormukseni takaisin? En, sanoi kreivitär. Mutta rukoilkaamme, että voisin antaa sinulle Jumalasi takaisin!
Hiukset riipuksissa ja epäjärjestyksessä, silmissä hajallinen, pian raiwoisa katse, waatteus rewitty ja tahrattu werellä. "Herrainen aika, mikä hänelle on tullut", huudahti Ebba rouwa säikähtäen. "Anna, Anna!" huusi hän juosten hänelle wastaan. "Katsokaa kuin se wuotaa tuo weri", puheli hän hourauksissa.
Ruoka-aikoina vallitsi syvä hiljaisuus, kreivitär puhui tuskin sanaakaan, söi vähän, nieli hitaasti ja, jos joku uskalsi jotakin lausua, keskeytti hän aina pilkallisella vastauksella. Muuten antoi hän tyttöjen kokonaan pitää huolta itsestään. Mimmi ja Ebba huvittelivat itseään mailla ja metsissä tahi tallissa ja navetassa.
EBBA.
Vihdoin viimein oli elämäkerta lopussa. Kreivitär vaikeni, huokasi syvään ja sulki kirjan. "Ihanaa ja liikuttavaa, eikö totta, lapseni", sanoi hän katsahtaen nuoriin tyttöihin. "O ... on", vastasi Mimmi ja Ebba säesti häntä, toistaen yhtä surullisesti ja pitkäveteisesti: "O ... on",
Kreivitär horjui päätöksessään. Mutta hän oli mieheensä suuresti kiintynyt ja olisi arvattavasti sittenkin päättänyt noudattaa hänen mieltänsä, ellei pikku Ebba olisi samassa tullut sisään aivan ihastuksissaan uudesta puvustaan, jossa hänen oli esiinnyttävä pidoissa ja joka oli kuvaavinaan metsänneitoa.
Viimeistään ylihuomenna jälkeen puolen päivän, vastasi hovimestari mielipalvelijan mahtavuudella ja huolimatta edes katsahtaa isännöitsijään. Kreivi ei voi päästä irti Tukholmasta ennenkuin tuonnempana kesällä, mutta hänen armonsa soisi, että kreivitär ja kaikki lapset, kreivi Torsten ja kreivi Kustaa Aadolf ja neiti Ebba, saisivat nauttia vuoden kauneimmasta ajasta täällä Mainiemessä.
Ebba herwahti hänen syliinsä, painoi päänsä hänen rintaansa wasten palawat kyynelet silmissä. "Oih! Klaus!" huudahti hän, "hywä että juuri nyt tulit. Olin niin onneton." "Mitä täällä on tapahtunut? Pihassa tawaton hälinä ja Kola ei ollut wastassani." "Niin, Kola, minä olen häntä odottanut koko aamun. Se on niin kummallista ja Anna." "Mitä, Kola ja Anna, mitä se on? Eihän mitään onnettomuutta?"
Päivän Sana
Muut Etsivät