Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
»Et siis tahdo mitään tehdä, millä saisit vapautesi?» virkkoi Murdoch. »Mitä hyvänsä paitsi jos pitäisi sanoa olevani sinun heimosi ystävä», vastasi Mac Eagh. Mitä sinulta vaadin vapautesi lunastimeksi, on tieto siitä, mistä löydetään Ardenvohrin ritarin tytär ja perillinen?»
Minulla oli siis tilaisuutta ihmeekseni nähdä, miten erinomaisen nopeasti ja kaikki paikat tuntien he välistä pakenivat, välistä taas siirtyivät eteenpäin. Ja kun viimein jaksoin taas saapua teidän lippunne juurelle niin tuo rehellinen, vilpitön ukko, Ranald Mac Eagh, saattoi minut semmoisia teitä myöten, joita myös ratsuni Kustaavus kenties sen muistanette kykeni aivan hyvin kulkemaan.
»He vannovat teille uskollisuutta», selitti Ranald Mac Eagh, »palkitaksensa sitä ystävän työtä, jonka tänä päivänä olette meidän heimollemme osoittanut.» »Jo riittää, Ranald», vastasi soturi, »jo riittää sano heille, että kätten puristaminen ei ole minulle mieleen se hämmentää sotapalveluksessa sekaisin kaikki säädyt ja arvot.
Minä olen Ranald Mac Eagh minä olen Ranald Sumun Poika se yö, jona minä sinun linnastasi laitoin suuren nuotion, on nyt saanut vertaisensa kumppanin tästä päivästä, jona sinä kaaduit esi-isieni miekan sivalluksesta. Muista, mitä kaikkea pahaa olet tehnyt heimokunnalleni niin paljon pahaa, kuin sinä, ei ole meille kukaan muu tehnyt, paitsi yksi.
Totta puhuen, en siis voi käsittää, millä ampumakeinoilla aiot suojella tätä vuorisolaa, ennenkuin käsikahakka alkaa.» »Esi-isiemme aseilla ja miehuudella», sanoi Mac Eagh ja huomautti kapteenille, että hänen miehensä olivat varustetut joutsilla ja nuolilla. »Joutsilla ja nuolilla!» huudahti Dalgetty. »Ha, ha, haa! Onko Robin Hood'in ja Pikku Jussin aika tullut takaisin! Joutsilla ja nuolilla!
Mihin aikaan, kelpo Ranald veikkoseni, vanginvartija tavallisesti kävi?» »Ei koskaan ennen, kuin aurinko on laskenut lännen laineisiin», sanoi Mac Eagh. »Sitten, veikkoseni, meillä on kolme tuntia aikaa», virkkoi varovainen kapteeni. »Sillä välin ryhtykäämme toimiin, niin että saamme sinut vapaaksi.» Ensi työksi tarkastettiin nyt Ranaldin kahleita.
Ja tuimasti tuijoittelevat, harmaat silmät näyttivät miltei täyttävän kymmenen sen vertaa sijaa kasvoissa, mitä niille on tavallisesti suotu ihmisen ulkomuodossa. »Antakaa hevosenne pojalle», virkkoi Ranald Mac Eagh; »siitä riippuu henkenne.» »Voi, voi!» valitti tuskastunut soturi. »Hheu! niinkuin meillä Mareschal-kollegiossa oli tapana sanoa.
»No, sama se, Ranald Mac Eagh on nimeni se merkitsee Ranald Sumun poika.» »Sumun poika!» ihmetteli Dalgetty. »Pilkkoisen pimeyden poika, se olisi mielestäni sopivampi. Mutta, Ranald, koska se on nimesi, kuinka sinä oletkaan joutunut pyövelin pääkortteeriin asujaksi? Se tahtoo sanoa: mikä piru on sinut saattanut tänne?» »Kova onneni ja rikokseni», vastasi Ranald. »Tunnetteko Ardenvohrin ritarin?»
»Narri!» ärjäisi Allan. »Pois tieltä, äläkä uskalla käydä tiikerin ja hänen saaliinsa väliin!» Mutta Dalgetty ei luopunut vaatimuksestaan, vaan asettausi niin, että kaatunut Mac Eagh oli hänen jalkainsa välissä. Näin seisoen majuri ilmoitti Allanille, että hän, jos oli olevinansa tiikeri, saattaisi nyt nähdä leijonan tulleen häntä vastaan.
»Ne, jotka olivat minulle rakkaimmat», vastasi Mac Eagh, »ovat jo menneet samaa tietä.» »Et siis huoli tehdä mitään», kysyi taas vieras, »joka voisi estää sinua heitä seuraamasta?» Vanki väänsi itseänsä kahleissaan, ennenkuin vastasi. »Paljon tekisin», virkkoi hän viimein, »en oman henkeni tähden, vaan sen pantin vuoksi, jonka jätin Strathawenin laaksoon.»
Päivän Sana
Muut Etsivät