Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Minä en ole kova ja tyrannimainen, niinkuin sinä ja koko sinun sukusi arvelette ... minä olen lapsuudesta asti tottunut järjestykseen ... järjestyksen aisti on minussa synnynnäistä ... ja minä kärsin ... kärsin kuin väkivallanteosta ... epäjärjestyksestä kodissamme... Dora, etkö tahdo koettaa ... ei siksi, että se sinusta on tarpeellista tai välttämätöntä, vaan siksi, että tiedät, miten hartaasti minä haluan sitä ... etkö tahdo koettaa pitää kotiamme vähän paremmassa järjestyksessä, minun tähteni?..."
Hänen kasvonsakin olivat hienomman näköiset kuin ennen, posket punoittivat ja silmät loistivat suurina ja kirkkaina hän ei ollut koskaan ollut niin kaunis kuin nyt. Puhelu ei tahtonut ensinkään sujua kotimatkalla. "No, onko sinulla ollut hauskaa?" kysyi Eugen, sanoakseen jotain. "On toki hyvin hyvin hauskaa", vastasi Dora, painostaen erityisesti sanaa "hyvin".
"Mitäpä muutakaan voin tehdä?" vastasi Dora nauraen, "enhän voi erota hänestä sen vuoksi, että hän on oikeusneuvos?" "Eipä juuri sitäkään! Mutta johonkin varovaisuustoimenpiteeseen minä ainakin ryhtyisin.
Miten kiihkeän kärsimätön olikaan Dora ollut, miten hitaasti olivatkaan hänen mielestään tunnit kuluneet, ja Eugen ei edes tullut niin ajoissa, että olisi voinut saada tanssin häneltä! Kohta oli koko hänen tanssiohjelmansa täysi! "Nuo tuhmat ihmiset, jospa he antaisivat minun olla rauhassa kas niin, nyt en enää näytäkään heille ohjelmaani!"
"Olet menetellyt huonosti, Dora, ajattelemattomasti, kerrassaan sopimattomasti", sanoi hän ankaralla äänellä, "miksi et mieluummin pyytänyt minulta apua?" Dora katseli valkeita käsivarsiaan, joissa oli punaiset merkit ranteitten kohdalla. "Pyysin sinulta kerran vähän apua Lisbetin myötäjäisten varustamiseksi", sanoi hän matalalla äänellä, "mutta sinä et antanut.
"No kaikkia, sitä ei tarvitse kukaan uskoa ... hän voi kernaasti sanoa totuuden, en minä häpeä köyhyyttäni ja sairauttani." Dora huokasi, sillä hän piti sen melkeen kerjäämisenä; mutta hän oli ääneti, sillä kun äiti ei sitä siksi katsonut, olisi ollut väärin sen vastustaminen. Dora kutsui Löfstedtiä, joka oli portilla puita hakkaamassa, ja pian oli ukko ylhäällä.
Dora haisteli kukkia ja luki hajamielisenä ja välinpitämättömänä niitä seuranneet kortit; hän ei voinut tuntea enää mitään iloa, hän ajatteli vain Eugenin välinpitämättömyyttä.
"Ei, se ei ole unta, hyvä Annette," vastasi Dora, huolimatta kamreerin rouvan katseesta, sillä häntä ei miellyttänyt asian saama uusi käänne. "Ei siis unta ... todellisuutta, totta! Ah, antakaa minun syleillä teitä," sanoi Annette ja ojensi kätensä. "Voi, olen niin onnellinen, niin onnellinen... Nyt tulen terveeksi, nyt tulee kaikki hyväksi taas."
Perjantait ovat Eugenin vaikeimmat päivät, silloin hän helposti kiukustuu, ja niinä päivinä tulee sinun olla erityisen huomaavainen, pitää huolta siitä, että kaikki on järjestyksessä, tasoittaa kaikki vaikeudet ja olla häntä kohtaan iloinen ja ystävällinen. Oletko nyt ymmärtänyt minua, lapseni, ja pannut neuvoni mieleesi?" "Olen", vastasi Dora.
"Te ette pane pahaksi", lausui Dora. "Panetteko?" "Voi sinä hellätunteinen pikku hempukka!" huudahti tätini, lempeästi kumartuen hänen puoleensa. "Kun luulet, että minä panisin pahakseni!"
Päivän Sana
Muut Etsivät