Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Se loppuu vasta ylihuomenna kello 12 päivällä. Mutta minun musta pukuni oli niin huono, niin minä kysyin pastorilta, enkö jo voisi panna vaaleaa pukua. PORMESTARINNA. No nyt on kohta onnellinen meidän kanttorimme. ROUVA DANELL. Mutta herra herra mikä hän onkaan? PORMESTARINNA. Herra Hurmerintaako Josefine tarkoittaa? Ai, kun hän on herttainen!
PORMESTARINNA. Se oli runoa, alussa Aleksandran nimi, ja sitten hänen nimensä: Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Minä en tiedä ketä hän muistuttaa. Hän on aivan kuin niissä meidän muutamissa korteissa ruutukuningas. ROUVA DANELL. Hänessä on jotakin niin paljon minä en osaa sanoa mitä se on. ALEKSANDRA. Me olemme jo sinut. Armaaksi häntä kutsutaan. PORMESTARINNA. Vai niin! Mitä hän puhelee?
HURMERINTA. Ainoastaan viisisataa markkaa. ROUVA DANELL. Minulla ei ole nyt mukana HURMERINTA. Sepä paha, ai ai kun oli paha. Menkää hakemaan. ROUVA DANELL. Mutta minä voin kirjoittaa shekin. HURMERINTA. No se on hauskaa. ROUVA DANELL. Täällä ei taida olla mustetta ja kynää. Tässä, olkaa hyvä. Ainoastaan viisisataa? HURMERINTA. Niin, ainoastaan viisisataa. ROUVA DANELL. Kuinka onkaan ?
Ei sitä tiedä vielä, rakastaako Hurmerinta minua. KANTTORI. Jos hänellä onkin aivan muuta asiaa! ROUVA DANELL. Huomenna sen kuulee. KANTTORI. Lähettäkää minulle sitten tieto. ROUVA DANELL. Minä lähetän heti Liisan. Ja »joo» merkitsee, että herra Hurmerinta rakastaa ja »ei», että ei rakasta. KANTTORI. Siis jos Liisa sanoo »ei», niin minä saan tulla. ROUVA DANELL. Niin.
ROUVA DANELL. Ostaakseen lapsilleen makeisia. Onko tantilla kaksi viisipennistä? PORMESTARINNA. Ei ole kuin yksi. ROUVA DANELL. No tantti lainaa sen minulle. PORMESTARINNA. Minulla ei ole muuta kuin tämä, ja minä tarvitsen sen haettaakseni kermaa. ROUVA DANELL. Tantti ottaa tämän kymmenen penniä ja antaa minulle sen viisi penniä, minä saan sitten toisen viisi penniä, kun on haettu kermaa.
HURMERINTA. Nimenikö? Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Ai kuinka kaunis! Kiitän! ROUVA DANELL. Jos tarvitsette enemmän, niin ilmoittakaa vain. HURMERINTA. No tuokaa huomenna viisisataa. ROUVA DANELL. Ainoastaan viisisataako? HURMERINTA. Tjaa! Sitten joku määrä kultarahoja ja pikku seteleitä taskurahoikseni niin että niitä on joka taskussa. Kuuluu kaukainen aisakellon ääni. Kuulkaa!
Juoskaa rouva Danellin luo ja sanokaa, että minä en matkustakaan niinkuin rouva Danellille olin kirjoittanut, vaan olen päättänytkin jäädä tänne, ja että minä sen vuoksi pyydän nöyrästi saada luvan tulla rouva Danellin luo vielä tänään, tuntina, jonka rouva Danell suvaitsisi määrätä. HILLERI. Herra runoilija kirjoittaa lipun.
HURMERINTA. Tämä on huudahdus. ROUVA DANELL. Onko siitä kauan, kun hän kuoli? Kuoli? Kyllä, kyllä siitä on. ROUVA DANELL. Oliko hän kaunis? Kyllä kyllä kyllä hän ROUVA DANELL. Oliko teistä se kuva minun näköiseni? HURMERINTA. Anteeksi, rouva Danell, mikä kuva? ROUVA DANELL. Se, joka oli kirjekuoressa. Onko teidän mielestänne? Aivan teidän näköisenne! Aivan teidän näköisenne!
PORMESTARINNA. Valehtele jotakin! PALVELIJA. Mistäpä minä sen taidon nyt sieppaan? PORMESTARINNA. Sano vain aina päinvastoin. PALVELIJA. Niillä on konstinsa noilla rouvillakin. PORMESTARINNA. Eihän auta. Rouva Danell jos pääsee tänne, niin lyöttäytyy mukaan huvimatkalle. Ja minä en häntä tahdo, en millään! PALVELIJA. Minä sanon sille, mitä sylki suuhun tuopi. Ei saa kuitenkaan olla hävytön.
Voi, kun herra herra mikä se taas olikaan hänen nimensä? Minä en tahdo sitä millään muistaa! PORMESTARINNA. Hurmerinta. Onhan se tunnettu nimi. Eikö Josefine ole lukenut sanomalehdistä? Niissähän on kuulemma paljon kirjoitettu hänestä. ROUVA DANELL. Vai niin! Tämäkö se nyt on se, joka sen suuren rosvon ja murhamiehen otti kiinni ja kuoli? Tämäkö se kuoli?
Päivän Sana
Muut Etsivät