Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
HILLERI tulee ruokasalista kumartaen rouva Danellille. ROUVA DANELL. Tässä on nyt Hillerille makeisrahaa, viisi penniä. HILLERI. Ei se riitä. ROUVA DANELL. Eilen ette pyytänyt kuin viisi penniä saadaksenne penninkorpun kullekin lapsellenne. ROUVA DANELL. Hilleri on valehtelija! Eilen näytitte vain yhdellä kädellä. HILLERI. Mutta tänä päivänä ei enää riitä yksi käsi.
HURMERINTA. Mutta hyvä rouva Danell, ette suinkaan te ikkunasta? ROUVA DANELL. Pihalla on kauppaneuvoksen härkä. HURMERINTA. Minä lähden ajamaan sen pois! Ei ei ei ei, se surmaa teidät. HURMERINTA. Mutta eihän se ole kuin tavallinen härkä? ROUVA DANELL. Ei ei ei, ette saa mennä, minä pyydän ja rukoilen. Se oli eilen puskenut muuatta miestä niin pahasti, että oli tullut verta. Ette saa mennä!
Eikö pastoria? HURMERINTA. Ei! ROUVA DANELL. Herra herra herra HURMERINTA. Rakas rouva Danell! Te toinnutte jo! Te olette pelastettu! Eikö niin? ROUVA DANELL. Ne taskurahat! HURMERINTA. Minä tiedän, rouva Danell, että ne ovat teidän kädestänne. Suokaa minun suudella sitä. ROUVA DANELL. Te matkustatte! HURMERINTA. En matkustakaan. Minulla on onni jäädä tänne. Pankintirehtööriksi.
ROUVA DANELL. Kernaasti, sillä sinä aina puhut totta. Pormestarinna jäi minulle eilen velkaa viisi penniä, sinä saat sen häneltä periä. PALVELIJA. Se ruvetkoon olemaan teidän hassunanne! ROUVA DANELL yksin jäätyään menee Hurmerinnan kamarin ovelle ja kurkistaa reikelinavaimen reijästä raottaen oven. Juoksee laukulleen, josta ottaa seteleitä ja kultarahoja, ja rientää Hurmerinnan kamariin.
Syrjäansiokseni olen ottanut puhtaaksikirjoitustyötä, ja joku aika sitten tuotiin minulle jäljennettäväksi muuan kuvernöörin välipäätös yhden markan saatavasta, jonka rouva Danell oli pannut hakemukseen. Ihminen, jolla on kaksi komeaa taloa kaupungissa ja kai rahojakin pankissa! HURMERINTA. Onko niin!
Pyysittekö enemmän? HURMERINTA. Niin, en. Viisisataa. Te olette äärettömän jalomielinen. Minä en löydä sanoja kiitollisuuteni ilmaisemiseksi. Mikä tällä on hintana? HURMERINTA. Kolme ja viisikymmentä. ROUVA DANELL. Oo! HURMERINTA. Ai, onko siinä painovirhe? Sepä on ikävä! ROUVA DANELL. Tuossa ja tuossa ja tuossa ja tuossa, niitä on joka paikassa. HURMERINTA. Niin tämä. Se on oo! ROUVA DANELL. Oo?
Minä menen ja kirjoitan uuden ja oikein kauniin, niin ideaalisen, ettet sinä koskaan voi niin ideaalisesti puhua. HURMERINTA jää katsomaan kanttorin jälkeen. Hyvää päivää! Oo, rouva Danell! Anteeksi, minä en huomannutkaan. Hyvää päivää! ROUVA DANELL. Minä nyt tulin tuomaan teille sen, mitä pyysitte. Mitä! ROUVA DANELL. Muistinko väärin? Viisisataa te sanoitte, vai olenko muistanut väärin?
HURMERINTA. Mitä? ROUVA DANELL. Se on Hilleri. Hän tulee ja tahtoo minulta kuusi penniä! Minä menen Aleksandran kamariin. HURMERINTA. Tämä jo alkaa olla surullista! Ulkoa kuuluu lasten huutoa: »Kauppaneuvoksen härkä! Kauppaneuvoksen härkä!» Huomenna toki loppuu mätäkuu! Päivää! Rakas Eeva! Käy istumaan. NEITI SALMELA. Pieni käännös. HURMERINTA. Sanomalehteenkö? Jätetään se nyt ja puhellaan.
Hänessä on jotakin, josta minä pidän hirveän paljon, tantti ei usko miten hirveän paljon! PORMESTARINNA. Vai niin! Mutta eihän herra Hurmerinta ole kaunis. Ei voi verratakaan kanttoriin. Onko hän köyhä? PORMESTARINNA. On, luullakseni, hyvin köyhä. ROUVA DANELL. Ei herra Hurmerinta ole kotona? PORMESTARINNA. Ei, herra Hurmerinta meni Aleksandran kanssa kävelemään.
HURMERINTA. Jaksammeko siirtyä toiseen huoneeseen? Minä kuulen harpunsoittoa! TARJOILIJANEITI. Hän soittaa meidän rouvalle rouvan kamarissa. ROUVA DANELL. Käskekää hänet tänne soittamaan! Josefinen tahto on minun lakini. Käskekää tänne. TARJOILIJANEITI. Kyllä minä käsken. Neitsy voi minulle sanoa kumpaa minä haen, hattuani vai päätäni? TARJOILIJANEITI. Päätä teillä ei ole koskaan ollutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät